
Tulos on muuten oikein romanttinen, paitsi etten ole tyytyväinen vaalenvihreään valonkajoon, joka täyttää nyt iltaisin keittiömme. Ei siis aivan onnistunut kokeilu. Ajattelin, että talven kuluessa virkkaan molemmille lampunvarjostimille isoäidinruutuja ja korvaan sitten sen uudemmankin keittiön lampun samalla. Sitä odotellessa vaalean kelmeä valo saa nyt kelvata koko perheelle!
Ohje: Kaapistani löytyi ikivanhaa isoäidiltäni saatua vaalenvihreää satiininauhaa, jonka leveys riitti ihanteellisesti kolmena kappaleena yhdelle sivulle. Lisäksi pääsin pujottelemaan lasihelmiä koristeiksi satiininauhojen väliin. Lampun ostin rautakaupasta viidellä eurolla.
2 kommenttia:
Todella kaunis varjostin, harmi jos ei kuitenkaan toimi. Lampuissa kun ei riitä se, että ne on nättejä...
Tuli pöhkö olo kun ymmärsin yskän. Ihan sama juttu muuten vihreiden sateenvarjojen kanssa!
Lähetä kommentti