
Keskimmäinen oli saanut minulta viime jouluna farkusta tehdyn käsilaukun, jonka hihna olikin sitten viallinen. Siitä lähtien olin pyhästi luvannut korjata hihnan, mutta työ oli hautautunut käsityölaukun pohjimmaiseksi. Nyt päätin ennen seuraavan joulun tulemista korjata laukun. Hihnan tekeminen oli helppoa vanhasta tytön suosikkipaidasta ja huopakoristekin sattui olemaan mukavasti juuri oikeaa väriä. Eikä työn tekeminen kestänyt pitkään. Ehkä tämän olisi voinut tehdä silloin heti joulun jälkeen, mutta hyvä myöhään kuin ei milloinkaan!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti