keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Aranzi Aronzon kaulauliinat

Taas Aranzi Aronzon Söpöä-kirjan kimpussa. Tällä kertaa keskimmäinen halusi tehdä yhdessä kavereilleen joululahjaksi kaulaliinat. 80 cm Polarfleeceä riittää kolmeen kaulaliinaan, mutta lisäksi pitää laskea vielä 20 senttiä korviin ja käpäliin. Lisäksi ostin pienen palan mustaa huopaa pandan osiksi.

Kasvot piti melkein kaikki ommella käsin, mutta näissä ei mennyt kauan. Korvat ja muut osat oli sitten helppo ommella koneella ja isojen kappaleiden yhteenompeleminen onnistui sitten myös jo 10-vuotiaalta. Fleece on vähän hankalaa ommella, mutta onneksi se antaa anteeksi aika pahatkin mokat. Näistä tuli juuri niin hienoja kuin saatoimme toivoa.

Pituutta näille tuli juuri sen verran kuin mitä kankaalla oli pituutta, eli sen 150 senttiä.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Personoidut sormikkaat

Ruotsin reissulta tuli ostettua pari mustaa sormikasparia. Ajatuksena oli kopioida hauska ajatus kirjoittaa moi- ja hei-tervehdykset sormikkaisiin kämmenpuolelle, kuten olin nähnyt jossain lapasissa olevan. Lisäksi vielä sormiin nimet, niin nämä sormikkaat eivät mene takuuvarmasti koulussa hukkaan!

Nimikointi on tehty Tulipin 3D-kangasmaalilla.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Sirkus-aiheinen piparkakkutalo

Joulukuun lapsemme syntymäpäiville ollaan tehty perinteisesti piparkakkuhökötys, ja joka vuosi on yhteinen suunnittelupalaveri mikä olisi tämän vuoden aihe.Tiukan väännön jälkeen muiden hienojen ehdotusten (mm. autovainaamme, junarata ja hirvi ja japanilainen puutarha) joukosta valitsimme sen joka oli helpoin toteutta ja täyspäisin.
Tässä ei nyt pyritty mihinkään minimalistiseen lähestymistapaan vaan ladattiin kaikki mitä osattiin ja vähän myös sitä mikä oli vasta opittavana. Hienohan siitä tuli, ainakin meidän itsemme mielestä!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kirjoneulelapaset 12-vuotiaalle nro2

Eihän lapsi voi yksillä lapasilla pärjätä, joten päätin neuloa toiset pukinkonttiin. Näissä lapasissa on neulottu samaan silmukkaan mohair-sekoitelankaa. Ajatuksena on, että ulospäin kirjoneulekuviointi näyttää elävältä ja sisältä lapaset ovat erittäin lämpöiset ja pehmeät.
Nyt vielä kun tulisi tänne eteläänkin lunta, niin lumipallot lähtisivät hyvään lentoon!

Sukkapuikot nro 3, lanka seitsemän veljestä ja mohair-sekoitelanka, resorissa 24 silmukkaa, viimeisellä kerroksella lisätään 3 silmukkaa jotta joka kolmannella silmukalla kulkeva mohair-lanka kulkee kuviona tasaisesti.

torstai 15. joulukuuta 2011

Huovutettu valkoinen rintarossi mustalla pitsillä

Oli pakko saada pikkujoulumekkoon jotain ihan itse tehtyä! Puku on musta coctail-mekko, johon kuuluu luonnonvalkoinen silkkivyö. Kiinnitin tämän piparkakkumuotin avulla huovutetun kukan boleroa koristamaan työpaikan juhliin. Keskellä olevan lasitimantin ja hopeisen pitsin olin ostanut marraskuun lopulla 1700-luvun joulumarkkinoilla tenlji von Fersenissä Suomenlinnassa. Tässä kuvassa rintarossi on kiinnitettynä käsilaukkuuni, pukuni kun oli päässyt jo tässä vaiheessa hieman ryppyyntymään.

Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomenlinnan Joulutapahtumassa ja meistä se oli ehkä paras joulutapahtuma, missä olemme olleet pitkästä aikaa. Kotijoulua lukuunottamatta, tietysti.

Neulahuovuttamalla piparkakkumuottiin tehty huopakukka kiinnitetään kevyesti rypytettyyn hopeapitsiin. Keskelle ommeltua lasitimanttia kiertää siemenhelmikehä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kirjoneuleena virkatut lapaset 12-vuotiaalle

Joillekuille sitä pitää neuloa uudet lapaset joka vuosi, toisilla taas samat asusteen löytyvät vuodesta toiseen lipaston laatikosta. Tämä meidän 12-vuotias kuuluu edelliseen ryhmään, joten vaikka sekä minä että hänen isoäitinsä olemme kovia neulomaan, niin joka syksy olemme saman tilanteen edessä: yhtään lapasta, sormikasta tai pipoa ei löydy mistään. Mailla ja mantereilla taas niitä voikin olla sitten jo huomattavasti enemmän, mutta ei ne tänne kotiin enää etsiydy.

Toisaalta onhan tässä se hyvä puoli, että nyt voi hyvin neuloa uuden talvitakin mukaisin värein. Jos vaikka sitten ne lapaset sattuisivat mukaan paremminkin. Resoriin on neulottu 24 silmukkaa ruskealla 7-veljästä-langalla ja ensimmäisellä ainaoikein-kerroksella lisätty 4 silmukkaa tasaisin välein. Vihreä koristelanka on pätkä Puro-lankaa.

torstai 1. joulukuuta 2011

Jouluinen paperikassi

Kotiin kantautui paperikassi mainospainatuksella, jonka tuunasin joulutunnelmiin sopivaksi Carl Larsonin vanhan seinäkalenterin kuvilla.

Pieni tunnustus on paikallaan, sillä tästä kassista en olisi tullut ottaneeksi kuvia, jollei kotona olisi pitänyt testailla työpaikan rämää kameraa ja muutakaan tähdellistä käsityötä ei ollut käsillä. Ihan hyvin otti kuvia :-)


Taustalla pilkottaa vuonna 2009 syyskuussa postauksen ikkunaverhoa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Pinkki nappikaulaliina 3-vuotiaalle

Jos 3-vuotias pääsee itse päättämään, niin kaulaliinan pitää olla tällainen: pinkki ja iloisilla napeilla koristeltu. Kiitos.

Napit neiti pääsi itse valikoimaan Sinellin valikoimista ja kaulaliinan väri oli ilman muuta selvä. Jätin 20 sentin päähän toisesta päästä nappiläven, jonka kautta kaulaliinan voi pujotella lenkiksi kaulan ympärille. Helppo ja hauska kaulaliina!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Iltalaukku kirjasta!


Olen viimepäivinä pyörinyt hullun lailla osoitteessa www.etsy.com kuolaamassa mitä ihanimpien korujen, laukkujen ja asusteiden perään. Törmäsin siellä ideaan kirjasta laukkuna, ja koska valmiiden laukkujen hinta oli mielestäni hieman rapsakka (n. 100e + postikulut), päätin tehdä sellaisen itse.

Jane Austen fanina valitsin kirjaksi kovakantisen Sense & Sensibilityn, jonka löysin Akateemisesta vajaaseen 20e hintaan. Kirja oli tarpeisiini tarpeeksi iso ja päällystetty tekonahallla, eli olettaisin sen kestävän kulutusta kiitettävästi. Niin, ja ennen kaikkea kirja on mielestäni nätti. (Kerrankin kirjaa saa ihan oikeasti arvostella kannen perusteella!)





1. Esimerkki laukussa oli poistettu sivut kokonaan ja laitettu tilalle ilmeisesti pahvista tehty kehys, joka oli päällystetty kankaalla. Itse halusin säilyttää kirjan mahdollisimman lähellä aluperäistä, joten leikkasin sivut irti kirurgin veitsellä seuraten kirjan omia marginaaleja (eli leikkasin pois vain ne osat, joissa oli tekstiä). Tässä vaiheessa liimasin valmiiksi paketointiin tarkoitettua paksua nauhaa kansisivujen väliin, jotta laukun saa sidottua rusetilla. Myöhemmin päätin, että laitankin siihen nepparin. (Näitä asioitahan ei kannata sunnitella etukäteen... ;o))

2.Liimasin jonkin verran sivuja yhteen, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä vuorikankaasta laukkuuni vuoren, joten päätin liimata sen vain kunnolla pohjaan ja sen jälkeen leikkasin ja liimasin sen valmiiksi liimattujen sivujen alle. Vuoren päällä on siis n. 10 sivua liimattua paperia, ja se näyttää mielestäni oikein kivalta, ainakin näkee, että käsin on tehty! ;o)

3. Koska tosiaan päätin laittaa nepparin kiinnitykseksi, muotoilin kansipuolelle nauhasta rusetin, jonka ompelin kiinni. Sen jälkeen ompelin siihen ison nepparin ja vielä pistoja piilottamaan vanhan napin. Takakannen puolelle liimasin pätkän nauhaa kiinni sivuihin siten, että siitä jäi kaksinkertainen läppä nepparin toista puolta varten. Valitsemani nauha ei ollut kovin liimausystävällistä, siitä johtui pyykkipoikaviritys kuvassa 3.

Lopuksi sivelin kirjan reunat erikeeper-tyylisellä liimalla, jotta kirja pysyisi a) kasassa b) siistinä. Pidin myös huolta siitä, että jokaisen liimauksen jälkeen laitoin kirjan kuivumaan painon alle, jotta kosteus ei pääse käpristelemään sivuja.

Kirjan sivut ovat tallessa, ja aion kehitellä niistä jotain hauskaa askarreltavaa, joten nekään eivät hukkaan ole menossa!

Ajan puolesta tämä ei ollut mikään kovin nopea homma: sivujen leikkaamiseen minulta meni yhden päivän verran ja liimaamiseen toinen mokoma. Eli viikonlopussa sain kyllä valmista.

Itse olen lopputulokseen tyytyväinen, enkä malta odottaa, että pääsen tämän kanssa juhlimaan työpaikan pikkujouluja! Pitää vaan toivoa, ettei kukaan intoudu kaatamaan tuoppiaan uuden kaunottaren päälle... :o)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Turkoosi ja valkoinen helmikoru

Joku työkaveri ohimennessään ihmetteli, että teenkö korut aina suoraan tietty vaate mielessäni. Nyt ainakin olen! Aiemmin neulomani pitsijakku sai kaverikseen tällaisen helmikorun.

Annukalle muuten kuuluu kiitos tästä kauniista lukosta! Hän osti lahjaksi lukkojen lisäksi erittäin käytännöllisen helmitarjottimen, jossa on suutin tarpeettomien helmien kaatamiseksi takaisin pussiin. Se on ollut käytössä jo monta kertaa ja hyväksi havaittu.

Lisäksi tein valkoisen helmikorun, koska se värinsä puolesta menee melkein minkä paidan kanssa tahansa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Aranzi Aronzon hiuslenkit, osa 3

Tyttäret selailevat säännöllisesti meillä Aranzi Aronzon Söpöä-kirjaa (Otava) ja tilailevat sieltä itselleen vaikka mitä äidiltään ja äiti se tekee. Tällä kertaa kumpikin toivoi, että tehdään hiuslenkit kirjasta, sillä edelliset (osa1 ja osa2) ammoin tekemäni annettiin lahjaksi pois.

Tässä nyt nämä ovat kaikki kahdeksan rivissä: pupu, turre, orava (eikä kissa, niinkuin luulin pitkään), nalle, vaalea lammas , panda, pinkki ja musta lammas.

Hyvin toimii, tuumii 3-vuotias!

torstai 10. marraskuuta 2011

Nappikaulakoru nr2

Taannoin tein valkoisista napeista ystävälleni kaulakorun syntymäpäivälahjaksi. Ajattelin jo silloin, että tällainen pitää tehdä itsellenikin. Kun avaimenperästä tippui kukkanen, sain hyvän tekosyyn tehdä siitä kaulakorun. Yhtään ei haittaa, että avaimenperässä roikkuu vain enää kukan terälehdet, kun saa koreilla tämän kanssa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Avaruuskassit

Lapsen ikkunaverhot joutivat pois käytöstä. Kangas oli ihanaa japanilaisen Sangetsun tähtitaivaskangasta ja se oli ihan pakko saada uusiokäyttöön. Pyysin lapsia ideoimaan mitä aiheita laitetaan kauppakassiin ja toiveitahan ropisi: ufomies, avaruuskissa ja -pupu! Lapsissa on kyllä se hyvä puoli, että itselle ei olisi tuollaiset tullut mieleen ja taas tehtiin jotain ihan muuta kuin muiden kauppakasseista löytyy!

Applikaatiot on tehty Marimekon unikkokankaasta, vaikka sitä voi olla vähän vaikeaa enää tässä vaiheessa havaita...

Hyvä kassin ohje löytyy Aranzi Aronzon Söpöä-kirjasta, kassien hahmot ovat mukaeltu kirjasta.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Suklaarasiasta synttärilahjapaketti

Kaupasta löytyy suklaata sydämenmuotoisessa rasiassa ja esikoinen oli käynyt sellaisen meille ostamassa. Tämä rasia houkutteli koristelemaan pinnan kuviopapereilla, helmillä ja napeilla ihan huomaamattaan.

Tästä kyllä näkee, että käsityöt ovat tapa rentoutua, sillä tätä tehdessäni kuukausi sitten oli töissä huippukiireistä ja kotona pitkän työpäivän jälkeen kun lapset olivat jo nukkumassa äiti tekee jotain tällaista. Kenelläkään ei ollut edes tulossa synttäreitä ja rasia on yhä kaapissa odottamassa juhlapäivää. Ehkäpä huippu-epä-tärkeä tekeminen auttaa tyhjentämään pään, vähän samalla tavoin kuin hyvä kirja tai lenkki maastossa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Talonmallinen olkalaukku II

Samalla kun tein tyttärelleni olkalaukun, niin ompelin myös kummitytölle synttärilahjaksi tästä oman version.

Idea oli sama kuin edellissä, mutta jätin katon farkkukankaan paljaaksi. Tämä näytti aika ankealta, kunnes Annukka keksi, että laita siihen kattotiilet. Oiva idea, kangastekstiilikohoväreillä (piiitkä sana!) sain nopeasti iloisen piparkakkutalon katon!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Talonmallinen olkalaukku I


Keskimmäinen on hartaasti pyytänyt laukkua itselleen ja kun Suuri Käsityölehdellä (SK 08/2011) oli kuva hauskasta laukkuideasta piti se kopioida heti käyttöön!

En käyttänyt muuta kuin idean, sillä laukkukaavat sattuivat olemaan jo valmiiksi kaapissa. Lapsi sai itse valita kankaat, paitsi että pohjana oli valmiiksi annettu farkkukangas vanhasta farkkuhameesta ja vuorikangas oli 70-luvun ehtaa puuvillaista kukkalakanaa. Huomaa kyllä, että aikoinaan lakanakangas oli parempaa laatua, sillä kovassa käytössä ollut lakana ei ollut muuta kuin hieman haalistunut käytössä. Nykyiset lakanat tuskin kestävät kolmea vuotta pidempään käytössä ennen kuin niistä joutuu luopumaan.

Ikkunassa tiiraileva pöllö on tippunut etelän lomamatkalla ostetusta kukkarosta ja nyt se saa sitten seurata millaista kohellusta löytyy täällä Pohjolassa.

Tueksi laitoin vuorien väliin levyn jumppamattoa, koska loppukäyttäjä toivoi laukun olevan napakka. Ja tasku piti löytyä kännykän lisäksi avaimille ja salaisille viesteille...

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Pusero Marimekon tasaraidasta naiselle

Kesällä pyöräilin Marimekon Herttoniemien tehtaanmyymälään ja mukaani tarttui pussillinen jämätrikoota. Palat ovat jättimäisen kokoisia, näistä onnistuu yöpaita jos toinenkin.

Tällä kertaa en kumminkaan ommellut yöpaitaa vaan Suuren Käsityö -lehden mallista pusero (SK 9/2011, malli nro 3). Lisäsin helmaan pituutta niin, että se ei ole aivan tunikapituinen, muttei myöskään yhtä lyhyt kuin mallissa. Hyvin toimii!

torstai 22. syyskuuta 2011

Syyspipo Norjan tuliaislangoista

Äitini toi Norjan tuliaisina lankaa. Ihanat sävyt ja ihanan pehmeää! Keskimmäinen pyysi itselleen Suuren Käsityö -lehden nallepipon (SK 9/2011, malli nro 8), mutta neuloin siitä liian ison. Siksi jätin korvat väliin, sillä näin aikuisiällä nallekorvat pipossa ei välttämättä lisää katu-uskottavuutta samalla tavoin kuin 4. luokkalaisella. Mutta ihmeen pehmeä on.

Seuraavaksi sitten uusi pipo samasta langasta, mutta mielellään sopivan kokoinen neidille ja korvien kera.

Ohje: SK 9/2011, malli nro 8, lanka Gjestal Bris, väri 109

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Nappikaulakoru

Sain isoäidiltäni valtavasti nappeja, vanhimmat napit ovat varmasti sodan aikaisia ja uusimmat 80-luvulta. Ihan näin paljon nappeja ei kumminkaan elinaikanani ehdi käyttää ja jos en aio niitä pantata omille lapsenlapsilleni niin niille olisi paras löytyä käyttöä.

Yksi kesän löydöistä oli tämän innoittajana toiminut kaulakoru Porin torilta. Ostin korun vanhalta rouvalta, joka möi niitä hyväntekeväisyyteen. Kerroin jo silloin rehdisti, että aion hyödyntää tämän idean tulevaisuudessa omaan käyttööni. Hänellä ei ollut sitä mitään vastaan, sillä kertomansa mukaan idean hän oli saanut myös kopioituna jonkun toisen korusta. Ideat siis kierrätykseen nappien lisäksi.


Tämä kaulakoru päätyi kirjekuoreen ja Englantiin syntymäpäivälahjaksi. Sinne siis matkasi osa isoäitini säästämistä 50-luvun muovinapeista jatkamaan kiertoa täällä maan päällä. Minne lie vielä kerkeävät vuosikymmenien aikana.

Ohje: Läpinäkyvää kuminauhaa pujottelin napin kummaltakin puolelta vuorotellen ja pienet helmet välissä pitävät napit toisistaan erillään.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Anna hali -paita pupumaskotilla

Pieni neiti rakastaa tietokonepelin RRR-pupuja, kuten on ollut aiemminkin puhetta. Tällä kertaa pyynnöstä piti koristella hänelle oma pupupaita. Saksan reissulta oli tullut ostettua valkoinen t-paita, johon oli helppo luonnostella Magic Markerilla pupun kuva ja lopuksi piirtää päälle kangastussilla pupu. Alle oli ihan pakko kirjoittaa "Anna hali" ja kuulemma paita on kirvoittanut päiväkodissa monet halit hoitajilta.

Taisi tästä paidasta tulla nyt tyttösen lempipaita.

Kaulakoru solmiosta ja korttiaskartelua messuilla

Viime viikolla kävimme keskimmäisen kanssa Helsingin Suvilahden Intohimona askartelu -messuilla. Meistä kummastakin näillä messuilla hauskinta oli se, että täällä pääsi tekemään itse! Kierrätyskeskuksen Kädentaitopalvelu Näprä oli järjestänyt mahdollisuuden tehdä kravaateista ja helmistä koruja. Ohje on monelle varmasti tuttu: ommellaan tuubi, jonka sisälle työnnetään joka toinen helmi, joka toinen taas pujotetaan kankaan päälle. 9-vuotiaastakin tekeminen oli hauskaa ja joutuisaa ja hän tekikin monen ohikulkijan kovasti ihaileman harmaan hopeisen yhdistelmän pienessä hetkessä.

Lisäksi pääsimme kokeilemaan Fiskarsin leikkureita ja leimasimia korttityöpajapisteessä. Kerrankin pääsi kokeilemaan ihan kaikkea kummallista mitä ei ole tullut haalittua kotiin.

Ainakin kohokuviointi oli minulle ihan uutta. Harmitti, kun kuulin että Fiskars ei tee enää ihan pienintä kohokuviointikehikkoa, tuollaista isoa levyä en kyllä saa mitenkään mahtumaan enää askartelutarvikekaappiin. Sen sijaan tuli kyllä ostettua pari kulmaleikkuria, joista on varmasti iloa viimeistään joulukortteja tehdessä.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Syksyn värein neulottu saali Puro-langasta

Minun työpaikalla on 50-luvulla rakennetut valtavat ikkunat suoraan työpisteeni edessä ja veto sen mukainen, vaikka ikkunaremontti tehtiin toissa vuonna. Valmistauduin talven koetuksiin siis jo kesän helteillä neulomalla itselleni saalin iloisista syksyn väreistä. Nyt sitä voi sitten laskeutua turvallisesti väriterapian avulla talven synkkyyteen.

Kaulakoru on löytö Tallinnan matkalta kesäkuulta. Olisi hauska itsekin joskus yhdistellä yhtä ennakkoluulottomasti erilaisia helmiä ja katsoa mitä siitä tulee!

Ohje: Kauneimmat neulemallit,Lesley Stanfield, Gummerus 2003, malli nro 190 x 15 krt (=90 s + 3s + 3s reunoihin aina oikeata, lanka Novitan Puro, 6 kerroksen välein värin vaihto, puikot nro 6.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Sukkasillaan Saksassa

Saksan reissulle piti löytyä joku helppo käsityö, joka ei painaisi paljoa ja johon ei tarvitsisi ottaa ohjetta mukaan. Kaappasin sitten mukaan röykkiön määrittelemättömiä jämälankoja ja sukkapuikot. En olisi kuunaan valinnut näitä värejä muuten, mutta ihan hauskathan näistä tuli.

Kuvien taustana äitini neuloma päiväpeitto.
Ohje:
Novitan sukkaohje