Nappikaulakoru

Sain isoäidiltäni valtavasti nappeja, vanhimmat napit ovat varmasti sodan aikaisia ja uusimmat 80-luvulta. Ihan näin paljon nappeja ei kumminkaan elinaikanani ehdi käyttää ja jos en aio niitä pantata omille lapsenlapsilleni niin niille olisi paras löytyä käyttöä.

Yksi kesän löydöistä oli tämän innoittajana toiminut kaulakoru Porin torilta. Ostin korun vanhalta rouvalta, joka möi niitä hyväntekeväisyyteen. Kerroin jo silloin rehdisti, että aion hyödyntää tämän idean tulevaisuudessa omaan käyttööni. Hänellä ei ollut sitä mitään vastaan, sillä kertomansa mukaan idean hän oli saanut myös kopioituna jonkun toisen korusta. Ideat siis kierrätykseen nappien lisäksi.

Tämä kaulakoru päätyi kirjekuoreen ja Englantiin syntymäpäivälahjaksi. Sinne siis matkasi osa isoäitini säästämistä 50-luvun muovinapeista jatkamaan kiertoa täällä maan päällä. Minne lie vielä kerkeävät vuosikymmenien aikana.

Ohje: Läpinäkyvää kuminauhaa pujottelin napin kummaltakin puolelta vuorotellen ja pienet helmet välissä pitävät napit toisistaan erillään.