Huulipunateline taikataikinasta!

Hei vaan!

Paula päästi minutkin tänne mukaan näyttämään tekosiani, ja tässä nyt siis ensimmäinen! Ihana meikkipöytäni kaipasi kovasti huulipunatelinettä, ja kun sellaista ei kaupasta löytynyt, päätin tehdä oman taikataikinasta.

Ohje:

Taikataikina:

6 dl vehnäjauhoja
3 dl suolaa
3 dl kylmää vettä
2 rkl ruokaöljyä

Kauli taikataikina sopivan kokoiseksi ja painele siihen railot esim. kruunukynttilällä. Sen jälkeen voit halutessasi kaulia vielä erikseen kapeat laidat molemmille puolille. Kuivata taikina joko huoneenlämmössä tai uunissa 125°C. Huoneenlämmössä näin suuren taikinan kuivumiseen menee tooooodella pitkä aika, joten itse kuivatin osan ajasta laatikossa, johon teline tulee (koska laatikon pohja ei ole aivan tasainen) ja osan ajasta uunissa. Noin 3x1h käytin uunissa, jotta teline ei hirveästi lohkeilisi. Kun taikina on kuiva, voit koristella sen haluamallasi tavalla, itse vedin decoupage-lakalla päälle lautasliinoja, jotta halkeamat menivät piiloon.

Taskuessu 100-senttiselle

Uusi yritys ja pienempi kaava! Nyt tosin nyykähti ompelukone. Pitää varmaan katsoa, voiko tuosta vanhasta koulukoneesta enää saada mitään aikaiseksi. Kone on ollut viime syksynä viimeksi korjattavana ja nyt taas kiukuttelee.

Essu on kumminkin lapselle tosi paljon mieleen ja museossakin vieraat tädit kävivät ihailemassa vaatetta. Nyt on ainakin taskuista mistä valita ja kasvuvaraakin on riittämiin vielä pariksi vuodeksi.

Aurinkoista Juhannusta kaikille!

Ohje: Suuri Käsityölehti 2/2009, tunikaessu. Mustavalkoinen kangas on Marimekon ystävämyynnistä ostettua sekundaa, taskut muokkasin enemmän lapsen mieleisiksi unikko-kankaasta ja laitoin kolme keltaista nappia tampin sijaan taakse.

Nolo essu-moka

Teimme yhdessä ystäväni kanssa touhukkaina tytöillemme essuja. Vuorotellen teimme lastenhoitohommia ja essun leikkauspuuhia. Ihmettelin jo hieman kankaita leikatessa, että onpa nämä kauhean suuria, mutta vasta kun istuin ompelukoneen ääreen tajusin, että olimme tehneet kaavat S-kokoiselle naiselle. No, tytöt ovat yksi, kaksi ja kolme vuotta, joten tovi menee ennen kuin tämä essu tulee käyttöön!

Ohje: Suuri Käsityölehti 2/2009, nro 10 tunikaessu. Kangas on Marimekon ystävämyynnistä ostettua sekundaa.

Virkattu räsymatto trikoosta

Kangaskasseista löytyi Marimekon tasaraitatrikoon jämäpaloja, joista ei saanut oikein mitään enää aikaiseksi. Värit olivat kumminkin hauskat ja ajattelin virkata niistä maton. Leikkasin raitatrikoon lisäksi vanhat mustat t-paidan ja legginsit mustiksi raidoiksi väliin. Eniten aikaa kului leikkaamiseen ja matonkuteiden yhteen ompeluun, itse virkkaus meni nopeasti.

Kuvat on otettu parvekkeella valon takia, mutta lopullinen matto lämmittelee varpaita mukavasti vessan lattialla.

Ohje: Trikoosta matonkudetta, leveys n 1,5 cm, virkkuukoukku nro 8
Maton mitat 50 x 40 cm
Aloitus 8 ktjs, 1. kerros 6 p ktjsilmukuihin,
seuraavat kerrokset p jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, kulmissa virkataan kulman kummallekin sivulle 3 p (kulman viimeiseen ja kulman ensimmäiseen silmukkaan), jolloin maton muoto pysyy suorakulmaisena. Matossa on 11 kerrosta.

Geek Girl Rag Doll Nro2

Jos edellinen Geek Girl Rag Doll-maskotti oli merihenkinen charlattan, niin ensimmäisen räsynuken sisar on hempeä hippityttö. Harmi, että lilat letit jäivät kuvasta piiloon, en huomannut kuvatessani laittaa esille. Nukke roikkuu nyt laukustani ja seuraa uskollisesti paikasta toiseen.

Kolmaskin nukke taitaa olla tulossa vielä...

Punavalkoinen kesätoppi

Tein tämän topin lasten kevätjuhliin, mutta kuvaaminen olikin sitten vaikeampi juttu. Nämä tämänpäiväisetkin kuvat ovat huonoja, koska kamera oli mennyt vahingossa matalalle resoluutiolle, joten kovin pieniä ovat kuvat. Toppi on kumminkin käytössä tosi kiva, tarpeeksi väljä ja vilpoinen kesäksi. Nyt vain kun tulisi kunnolla helle!

Kaavoihin oli piirretty sekä eturypytys että sivuvetoketju. Poistin kummatkin, sillä rypytys sai paidasta äityismallisen ja sivuvetoketju olisi ollut aivan turha. Lisäksi en ommellut satiininauhaa kiinni, koska pesussa nauha olisi rispaantunut kumminkin, vaan tein lenkit sivuille nauhaa varten.

Ohje: Suuri Käsityö -lehti, 5/2007, malli 1 valkoinen toppi
Kaulakoru 15.6. postauksessa

Geek Girl Rag Doll Nro1

Geek girl on ilmiö, johon saatoin samaistua jo aiemmin, mutta nyttemmin joudun varmaankin myös täksi ihan tunnustautumaan, ehkä nyt tosin hieman marttamaisessa muodossa. "Kaapista tulemisen" kunniaksi tein hyvälle ystävälleni myöhästyneen syntymäpäivälahjan, geek girls siis hänkin. Nukke on maskottikokoinen räsynukke pojan vanhasta paidasta ja Marimekon tasaraitaan puettuna merihenkisesti. Onnea Outi!

Tässä linkkejä, jos geek girl -ilmiö kiinnostaa tarkemmin:
Facebookista löytyy aktiivinen ryhmä Geek Women Unite! (Finland), City-lehden artikkeli 11/2010, geek girls network (US) ja Girl Geek Chic (UK)

Korumania

Pitkin kevättä olen tehnyt paljon kaulakoruja; pitkiä, lyhyitä, värikkäitä ja yksivärisiä. Helmien pujottelu senkuin vain jatkuu, ja nyt keräsinkin kuvattavaksi parin viime viikon satoa. Kaikki nämä korut ovat ihan erilaisia, jotkut on mietitty tietyn vaatteen kanssa, jotkut taas ovat hypänneet helmirasiasta ilmoille sen suurempaa suunnittelua.

Yläkuvassa lenkillä kiinnitettävä kaulakoru on tehty mustista siemenhelmistä ja värikkäistä muovihelmistä.


Tässä yhdistyvät valkoisen kaulakorun ja mustan rannekorun kivihelmet toisiinsa. Korun pituus on 50 cm.

Tein kevätjuhliin punavalkoisen topin, joka odottaa vielä kuvausta. Samalla tein toppiin sopivan kaksinkertaisen 50 cm pitkän kaulakorun mukaan piristämään avonaista kaula-aukkoa.

Mietin pitkään sopiiko sininen ja punainen yhteen väreinä. Koru on lyhyt, vain 40 cm, ja käy esimerkiksi turkoosin kauluspaidan kaveriksi.

Tämä ei olekaan minun tekemäni vaan 2-luokkalaisen tyttäreni lahja opettajalleen, minusta erittäin onnistunut puuhelmikoru! Korun pituus on noin 50 cm.

Vauvalle torkkupeitto

Suvun tulokas sai nimen ja häntä juhlittiin porukalla. Tällä kertaa tein pienokaiselle torkkupeiton, johon olin intarsialla neulonut nimen yhteen kulmaan. Nimen suunnittelin excel-taulukossa maalaamalla soluja sopivan määrään 2 x 2 rivi- ja sarakeleveydellä. Intarsia ei ole mikään leipälajini ja tulos ei ollut aivan niin hyvä kuin olisin toivonut, mutta toivottavasti sen alla saa kumminkin hyvät unet!

Ohje: puikot 3,5, lanka Novitan Butterfly tumman ja vaalean sininen
Luo 150 s ja neulo tasona, yhden rivin raitoja vaaleammalla värillä ja 3 - 10 riviä tummempaa sinistä. Viimeistely vaaleammalla värillä pylväillä täkin ympäri, jolloin vaaleamman raitavärin langankuljetus jää virkkauksen sisään. Pidin työssä kaksi tummempaa sinistä kerää ja yhden vaaleamman, jottai tarvinnut katkaista lankaa välillä.

Tuunattu maailmanvalloituslautapeli

Kesä tuli ja koululaiset valtasivat kodin! Sateisina päivinä on ollut tekemisen puutetta, joten kirjoitimme koko perhe yhdessä listan kaikista niistä jutuista, joita haluamme tehdä kesän aikana. Tämä oma lautapeli oli yksi listalla ollut asia, joka on nyt sitten suoritettu onnellisesti.

Peliä kehittelimme yhdessä 11-vuotiaan kanssa. Alkutila oli Globetrotter-peli, joka oli osoittautunut aivan liian monimutkaiseksi peliksi niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Olen yrittänyt jopa myydä onnetonta peliä kirpparilla, mutta huonolla menestyksellä. Päätimme tehdä pelistä kuin uuden ja heittää alkuperäiset ohjeet roskiin keksimällä tilalle omat, piirsimme pelilautaan uusia reittejä ja liimailimme tarroja sopiviin kohtiin. Jätimme aika monta alkuperäistä pelin osaa käyttämättä, mutta laudan, pelimerkit, rahat ja maakortit otimme peliin mukaan. Pelistä tuli sitten tällainen:

MAAILMANVALLOITUSPELI

Tarvikkeet: Maailman kartta, jossa piirrettynä valtioiden rajat, noppa, eriväriset pelinappulat (4 kpl), pelinappuloiden värisiä merkkejä (18 kpl/väri), maakortteja (60 kpl), joissa mainittuna eri valtioiden nimet sekä maanosa ja 100 dollarin pelirahoja (60 kpl).

Idea: Valloittaa maanosat valtio kerrallaan. Voittaja on se, joka on lopussa valloittanut eniten maanosia (yhteensä 7 kpl).

Kartan valmistelu: Piirrä karttaan reittejä eri maiden ja maanosien välille. Maanosia on 7, Eurooppa, Venäjä ja Kauko-itä, Lähi-itä ja Intia, Oseania, Afrikka, Etelä-Amerikka ja Pohjois-Amerikka. Laita reiteille tähtitarroja, jotka merkitsevät maakorttien nostopaikkaa (6 tähtitarraa/maanosa). Merkitse jokaiseen maanosaan lukko ja viidellä numerotarralla (numerot 1 - 6) eri maanosan viiteen valinnaiseen valtioon. Huom, jos merkitset osan maista samalla numerolla maanosan valloitus käy nopeammin ja pelistä tulee lyhyempi. Karttaan kannattaa merkitä myös selkeästi eri maanosien rajat. Lopuksi merkitse kartan laidoille aloituskohdat; neljä aloituskohtaa kartan reunoille niin että joka kartan neljänneksellä on yksi aloituspaikkaa merkkaava tarra (Grönlanti, Tokio, Queen Maud Land ja Tahiti).

Pelin kulku: Nuorin aloittaa. Jokainen pelaaja saa vapaasti valita aloituskohdan yhdestä neljästä aloituskohdasta ja nostaa kassasta 500 dollaria aloitusrahaa. Laudalla kuljetaan nopan silmäluvun määrän verran. Kun pelaaja pääsee maanosan rajojen sisäpuolelle, hän voi aloittaa maailmanvalloituksen heittämällä sen silmäluvun joka on merkitty maanosan valtion päälle. Maanosassa voi olla kerrallaan useampi maanvalloitusta yrittävä pelaaja.

Esimerkki: Aulis on päässyt Etelä-Amerikan rajojen sisäpuolelle ja aloittaa mailamanvalloituksen heittämällä silmäluvun 6. Etelä-Amerikassa on merkitty viisi valtioita eri numeroin; 1 Meksiko, 4 Chile, 5 Peru, 6 Brasilia ja 6 Argentiina. Aulis merkitsee pelinappulansa värisellä merkillä Brasilian ja Argentiinan ja vuoro siirtyy seuraavalle.

Toinen pelaaja voi ostaa jo tehdyn varauksen valtiosta maksamalla varauksen tehneelle pelaajalle 100 dollaria/merkki, jos ostoaikeissa oleva pelaaja on maanosan rajojen sisäpuolella ja saa nopasta valtion osoittaman silmäluvun. Omalla pelivuorollaan ostamista voi tehdä niin pitkään kunnes maanosa on lukittu. Maanosan lukitseminen on mahdollista kun pelaaja on valloittanut kaikki numeroilla merkityt valtiot ja ostaa maanosan lukitusoikeudet itselleen 1000 dollarilla. Lukittu maanosa merkitään ottamalla muut pelimerkit pois maanosasta ja laittamalla yksi valloittajan pelimerkki lukon päälle.

Reittien varrelle on merkitty tähtiä. Jos pelinappula pysähtyy tällaisen tähden päälle, pelaaja saa nostaa maakortin. Jos maakortissa on sen maanosan valtio, jossa pelinappula sijaitsee, pelaajalle maksetaan kassasta 300 dollaria ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos maakortissa on joku muu kuin maanosan valtio, vuoro siirtyy seuraavalle.

Maanosasta joutuu pois, jos sama pelaaja saa peräkkäin kaksi samaa silmälukua. (Silmälukuja on hyvä merkitä kaikkien nähtäväksi vaikkapa piirtämällä paperille numerot 1 – 6 ja laittamalla pelimerkkinsä kulloisenkin silmäluvun päälle.) Jos saa kaksi peräkkäistä samaa silmälukua, pelaajan on siirrettävä nappulansa vastakkaiseen maailmankartan neljännekseen. Aloituspaikkaan siirtyessä pelaaja saa nostaa kassasta 100 dollaria.

Esimerkki: Bertta on Oseanian maaosassa ja on juuri heittänyt peräkkäinen kaksi kertaa silmäluvun 3. Hän siirtyy Oseanista Grönlannin aloituskohtaan ja aloittaa pelin sieltä seuraavalla heittovuorollaan normaalisti. Jos hän saa jälleen kerran numeron kolme, hän siirtyy takaisin Oseanian lähelle Queen Maud Landin aloituskohtaan. Näin toimitaan niin pitkään kunnes silmäluku on joku muu kuin perättäinen edellinen luku. Jokaisesta aloituskohtaan lennosta saa nostaa kassasta 100 dollaria.

Pelin voittaa se, joka on saanut pelin loputtua lukittua eniten maanosia itselleen.

Lampunvarjostin verhokankaasta

Ihastuin Eurokankaan PT Prestigious Textiles "Brompton road" -kankaaseen ja halusin yhden verhon keittiöön limen vihreiden pimennysverhojen lisäksi. Ostin samalla kangasta hieman liikaa ajatellen, että näin ihanasta kankaasta syntyy vaikka mitä kivaa pientä, mutta vielä en silloin tiennyt ylimääräisen kankaan päätyvän lampunvarjostimeksi.

Keittiömme onkin kokenut aika monta omatekoista lampunvarjostinta sen jälkeen kun löysin roskalavalta varjostimen kehikon (Ainakin postaukset 8.1.2010, 25.12.2009 ja 12.10.2009). Tällä kertaa siksakilla huolittelin joidenkin ikkunoiden reunat, leikkasin ikkunasta kankaan pois ja liimasin tilalle taakse harsoa, jolloin illalla kun lamppuun sytyttää valon, lampun ikkunoihin syttyy loiste. Tämä varjostin saakin nyt jäädä vähän pidemmäksi aikaa käyttöön, sen verran tyytyväinen olen siihen!

Sporttinen trikootunika miesten t-paidasta

Tässä jo toinen kuukauden sisällä miehen paidasta tehty tuunaus (aiempi tästä), tällä kertaa naiselle tunika.

Jostain syystä, syy ei ollut auennut oikein miehellenikään, hän oli ostanut xxl-kokoisen uuden miesten t-paidan myyjäisistä kahdella eurolla. Hinta oli tietysti oikein edullinen, mutta mieheni käyttää kokoa L, joten paita oli ihan liian iso.

Kangas oli miellyttävän tuntuista puuvillaa, joten päätin ottaa paidan omaan käyttööni. Leikkasin hihat pois ja otin sivuista sisään saumaa kummaltakin puolelta kymmenisen senttiä. Tein samalla sivusaumat paremmin istuviksi vetämällä vyötäröä vielä hieman enemmän sisäänpäin. Hihansuut huolittelin kaksoisneulalla, sivusaumat ompelin trikoo-ompeleella. Paidasta tuli kivasti tunika-pituinen ja se on huoleton toppi vaikkapa rannalla tai mökkipäivänä.

Kiitos siskolleni kuvausavusta!

Modattu rokokoo-barbie

Kiertävä tuunauskerho otti tällä kertaa rohkeasti vastaan uuden aluevaltauksen: barbien tuunauksen eli modaamisen. Neljä naista kokoontui Outin luona barbit mukanaan ja aloitti nukkien hiomisen; tremelillä ja hiekkapaperilla, maalaamisen, leikkaamisen ja vaatteiden ompelun.

Puuha on sangen aikaa vievää ja vaikeatakin, joten ensimmäiseltä kierrokselta tuli vain puolivalmista. Viimeistelin tämän nuken kotona ja tässä tuoreet kuvat. Loput nuket esitellään blogissa seuraavan tapaamisemme jälkeen ja silloin on vuorossa haltiat, noidat ja shamaanit!

Ohje: Ensiksi nukelta puhdistetaan alkuperäinen meikki kynsilakanpoistoaineella (ei saa sisältää asetonia) ja kasvot käsitellään hienolla hiekkapaperilla. Pesemisen jälkeen jälkeen kasvojen päälle voi maalata akryylimaalilla. Kasvot voi lopuksi lakata, jolloin lopputulos on kestävämpi.

Barbin suusta on poistettu hampaat leikkaamalla ne pois ja liimaamalla suu kiinni, muuten tämän barbieta ei kovinkaan paljon muutettu kasvojen muotoa.

Hiukset on kiinnitetty nuppineuloin huopatäytteen päälle. Pumpulia ei kannata käyttää täytteenä, sen läpi on vaikeaa työntää neuloja. Puuteroidun lopputulokseen pyrin maalaamalla ensin hiukset valkoisella akryylimaalilla ja sitten pesemällä liiat maalit pois.

Hiuskoriste on tärkättyä pitsiä ja paljetteja. Korvakorut on valmistettu ohuesta rautalangasta ja ketjunpalasista, kaksinkertainen kaulakoru on pujoteltu mylo-lankaan.

Hame on liimattu huopatuen päälle ja leikattu ylimääräinen rypytetty kangas pois, jotta uuma pysyisi kapeana. Selän viitta on isoisoäitini vanha pitsi"liperi", jonka olen käsin ommellut paikalleen parilla pistolla.

Essumekko 90-senttiselle miehen kauluspaidasta

Miehen ruutupaidan hihaan oli tullut ilkeä reikä. Paidan ruudut toivat mieleen Pieni talo preerian essumekot ja päätin yrittää tehdä moista tästä paidasta kaksivuotiaalle neidillemme. Ja jos mekko menisikin pieleen, niin roskiinhan paita oli menossa joka tapauksessa, joten kynnys yrittämiselle oli matala. Mekon pitsitkin olivat mukavasti valmiina isoäitini lahjoittamasta pitsivalikoimasta. Valmiin mekon tekemiseen ei kulunut paljoakaan aikaa, olihan helma ja nappilista jo siinä valmiina.


Ohje: Aluksi otin edellisessä postauksessa näkyneen punaisen mekon ja tein siitä kaavat. Leikkasin etu- ja takakappaleet, sekä lisäksi etu- ja takakappaleen yläosan kahteen kertaan muotokaitaleeksi. Paidan etupuolesta tuli essumekon takaosa ja toisin päin. Taskun siirsin eteen ja ompelin ensiksi kiinni pitsireunuksella. Sitten ompelin etu- ja takakappaleisiin muotokaitaleet ja sujautin väliin pitsiä.

Vaaleansininen pitsijakku

Aloitin tämän neuleen tekemisen heti kuin se ilmestyi Suuressa Käsityö -lehdessä, eli vuonna 2005. Neule jäi pitkäksi ajaksi puolivalmiina kaappiin sillä olin saanut jostain syystä päähäni että neule ei ollut sopivan mallinen minulle ja että lanka loppuu kesken. Kaiken lisäksi aiemmin rakastamani Novitan Butterfly-lanka on oikeasti hankala neuloa ja menettää kiiltonsa pesussa.

Keskeneräinen työ tuntui katsovan käsityöpussissa syyttävästi aina kun sinne päin kurkkasin. Nyt sitten vihdoinkin ryhdistäydyin ja neuloin sen puuttuvan hihankin. Loppurutistukseen meni varmaankin vain pari päivää. Onneksi olin älynnyt aikoinaan kopioida ohjeen, lehden sijainti kun oli hieman epävarmaa.

Alkuperäinen malli oli tarkoitettu kietaisuneuleeksi, mutta kun takki oli valmis päätinkin jättää takin liepeet roikkumaan vapaasti. Hihoista kyllä tein liian pitkät, johtuukohan mitta-arvion heitto optimisesta luonteestani?

Neuleen valmistuttua voin turvallisin mielin sanoa, ettei se lanka nyt ainakaan loppunut kesken ja mallin sopivuudesta jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä. Hyvä mieli kumminkin tuli, kun sain tehtyä pois nurkista kuleksimasta!

Ohje: Suuri Käsityö, 9 2005 nro 3 (Punakirjava kietaisujakku), Lanka Novitan Butterfly, puikot 3,5.

Kiitos siskolleni kuvaamisesta!