Vuonna 2009 tein elämäni ensimmäisen ja toisen keppihevosen. Nyt sitten tein jo kolmannen heti perään!
Kummityttö on kova kepparifani ja neljässä vuodessa heppa oli mennyt huonoon kuntoon. Olin jo valmiiksi leikannut kolmannen keppihevosen kankaat nuorimmaiselle ja ajatuksissa että joskus vielä se valmistuu. Niin vain siinä kävi että kotona oleva Ismo Alexander ei nyt saanutkaan tallikaveria vaan tämä taisi mennä kovempaan käyttöön kummitytölle. Nimikin oli heti päivänsankarilla tiedossa: Koko. Otin vierailulle mukaan mustaa huopaa ja samalla hoitui vanhan kepparin korjaus, kun silmät olivat kuluneet leikissä.
Harjan valmistuksessa oli hyvä käydä tarkastamassa miten edellisellä kerralla olin toteuttanut sen:
Tekemällä etupistoilla pohjan, sain nopeasti laitettua harjakset kiinni virkkuukoukulla ryijy-tekniikalla.
Lopputulos on aika siisti ja ainakin kotikäytössä ei harja ole kulunut lainkaan.
Valjaita varten löysin isoisän vanhan vyön, joka sai nyt uuden tarkoituksen.
Ohje: Suuri Käsityölehti 5/2008
4 kommenttia:
On kyllä komea Koko-heppa! :)
Ihana heppa!:) Ajattelin tehdä joululahjaksi kans kahdelle pienelle tytölle keppihevoset.
Tämä on musta ihan paras malli mitä olen löytänyt ja helppo tehdä!
Lähetä kommentti