Mikä näiden mattojen tekemisessä on niin ihanaa? Ehkä se, että tässä oikeasti mieli lepää kun yksi kerrallaan pujottelee suikaleita paikalleen tai sitten se että lopputulos on pehmeän upottava ja suloinen räsymatto? Tai ehkä se, että kerrankin vanhat trikoovaatteet päättyvät muualle kuin suoraan roskikseen? Mikä syy tahansa on, niin oli ihan haikea mieli kun asettelin valmista mattoa vessan lattialle.
Matosta tuli erityisen tiivis, koska solmin jokaisen nukan erikseen. Näin sain sellaisen lopputuloksen jonka uskaltaa laittaa myös pesukoneeseen. Kuvat piti ottaa parvekkeella, kun vessan valaistus ei riittänyt kunnon kuviin.
"Äiti, tän päällä vois vaikka nukkuu." tuli kommentti kun keskimmäinen näki lopputuloksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti