Suklaarasiasta synttärilahjapaketti

Kaupasta löytyy suklaata sydämenmuotoisessa rasiassa ja esikoinen oli käynyt sellaisen meille ostamassa. Tämä rasia houkutteli koristelemaan pinnan kuviopapereilla, helmillä ja napeilla ihan huomaamattaan.

Tästä kyllä näkee, että käsityöt ovat tapa rentoutua, sillä tätä tehdessäni kuukausi sitten oli töissä huippukiireistä ja kotona pitkän työpäivän jälkeen kun lapset olivat jo nukkumassa äiti tekee jotain tällaista. Kenelläkään ei ollut edes tulossa synttäreitä ja rasia on yhä kaapissa odottamassa juhlapäivää. Ehkäpä huippu-epä-tärkeä tekeminen auttaa tyhjentämään pään, vähän samalla tavoin kuin hyvä kirja tai lenkki maastossa.

Talonmallinen olkalaukku II

Samalla kun tein tyttärelleni olkalaukun, niin ompelin myös kummitytölle synttärilahjaksi tästä oman version.

Idea oli sama kuin edellissä, mutta jätin katon farkkukankaan paljaaksi. Tämä näytti aika ankealta, kunnes Annukka keksi, että laita siihen kattotiilet. Oiva idea, kangastekstiilikohoväreillä (piiitkä sana!) sain nopeasti iloisen piparkakkutalon katon!

Talonmallinen olkalaukku I

Keskimmäinen on hartaasti pyytänyt laukkua itselleen ja kun Suuri Käsityölehdellä (SK 08/2011) oli kuva hauskasta laukkuideasta piti se kopioida heti käyttöön!

En käyttänyt muuta kuin idean, sillä laukkukaavat sattuivat olemaan jo valmiiksi kaapissa. Lapsi sai itse valita kankaat, paitsi että pohjana oli valmiiksi annettu farkkukangas vanhasta farkkuhameesta ja vuorikangas oli 70-luvun ehtaa puuvillaista kukkalakanaa. Huomaa kyllä, että aikoinaan lakanakangas oli parempaa laatua, sillä kovassa käytössä ollut lakana ei ollut muuta kuin hieman haalistunut käytössä. Nykyiset lakanat tuskin kestävät kolmea vuotta pidempään käytössä ennen kuin niistä joutuu luopumaan.

Ikkunassa tiiraileva pöllö on tippunut etelän lomamatkalla ostetusta kukkarosta ja nyt se saa sitten seurata millaista kohellusta löytyy täällä Pohjolassa.

Tueksi laitoin vuorien väliin levyn jumppamattoa, koska loppukäyttäjä toivoi laukun olevan napakka. Ja tasku piti löytyä kännykän lisäksi avaimille ja salaisille viesteille...

Pusero Marimekon tasaraidasta naiselle

Kesällä pyöräilin Marimekon Herttoniemien tehtaanmyymälään ja mukaani tarttui pussillinen jämätrikoota. Palat ovat jättimäisen kokoisia, näistä onnistuu yöpaita jos toinenkin.

Tällä kertaa en kumminkaan ommellut yöpaitaa vaan Suuren Käsityö -lehden mallista pusero (SK 9/2011, malli nro 3). Lisäsin helmaan pituutta niin, että se ei ole aivan tunikapituinen, muttei myöskään yhtä lyhyt kuin mallissa. Hyvin toimii!

Syyspipo Norjan tuliaislangoista

Äitini toi Norjan tuliaisina lankaa. Ihanat sävyt ja ihanan pehmeää! Keskimmäinen pyysi itselleen Suuren Käsityö -lehden nallepipon (SK 9/2011, malli nro 8), mutta neuloin siitä liian ison. Siksi jätin korvat väliin, sillä näin aikuisiällä nallekorvat pipossa ei välttämättä lisää katu-uskottavuutta samalla tavoin kuin 4. luokkalaisella. Mutta ihmeen pehmeä on.

Seuraavaksi sitten uusi pipo samasta langasta, mutta mielellään sopivan kokoinen neidille ja korvien kera.

Ohje: SK 9/2011, malli nro 8, lanka Gjestal Bris, väri 109

Nappikaulakoru

Sain isoäidiltäni valtavasti nappeja, vanhimmat napit ovat varmasti sodan aikaisia ja uusimmat 80-luvulta. Ihan näin paljon nappeja ei kumminkaan elinaikanani ehdi käyttää ja jos en aio niitä pantata omille lapsenlapsilleni niin niille olisi paras löytyä käyttöä.

Yksi kesän löydöistä oli tämän innoittajana toiminut kaulakoru Porin torilta. Ostin korun vanhalta rouvalta, joka möi niitä hyväntekeväisyyteen. Kerroin jo silloin rehdisti, että aion hyödyntää tämän idean tulevaisuudessa omaan käyttööni. Hänellä ei ollut sitä mitään vastaan, sillä kertomansa mukaan idean hän oli saanut myös kopioituna jonkun toisen korusta. Ideat siis kierrätykseen nappien lisäksi.

Tämä kaulakoru päätyi kirjekuoreen ja Englantiin syntymäpäivälahjaksi. Sinne siis matkasi osa isoäitini säästämistä 50-luvun muovinapeista jatkamaan kiertoa täällä maan päällä. Minne lie vielä kerkeävät vuosikymmenien aikana.

Ohje: Läpinäkyvää kuminauhaa pujottelin napin kummaltakin puolelta vuorotellen ja pienet helmet välissä pitävät napit toisistaan erillään.

Anna hali -paita pupumaskotilla

Pieni neiti rakastaa tietokonepelin RRR-pupuja, kuten on ollut aiemminkin puhetta. Tällä kertaa pyynnöstä piti koristella hänelle oma pupupaita. Saksan reissulta oli tullut ostettua valkoinen t-paita, johon oli helppo luonnostella Magic Markerilla pupun kuva ja lopuksi piirtää päälle kangastussilla pupu. Alle oli ihan pakko kirjoittaa "Anna hali" ja kuulemma paita on kirvoittanut päiväkodissa monet halit hoitajilta.

Taisi tästä paidasta tulla nyt tyttösen lempipaita.