Meriharakka-tyynynpäällinen villakankaalle

Tämä kummitätini ja hänen miehensä 30-vuotishääjuhliin tekemäni tyynynpäällinen on saanut innoituksensa upeasta Suomen lasten luontokirjasta (Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola, Otava 2010, WWF:n Vuoden luontokirja 2010). Koska villalangasta kirjotut yksityiskohdat voi olla vaikeita tunnistaa, tässä otteita kirjasta:

Meriharakan nokka on punainen kuin porkkana ja ääni helposti tunnistettava ko-piik tai pit-pit. Meriharakka on poikkeus kahlaajien joukossa, sillä se ruokkii poikasiaan kolmisen viikkoa. Muiden kahlaajien poikaset etsivät itsenäisesti ravintonsa.

Ruoholaukan eli ruohosipulin ontot lehdet olivat aikoinaan pitkän talven jälkeen saaristolaisille tervetullut C-vitamiinin lähde ja kalasopan mauste.

Rantavehnäkasvustot leviävät juuristoineen laajalle ja sitovat hiekkaa. Rantavehnänä kasvaa myös suolattujen teiden varsilla sisämaassa.

Lämpimät onnittelut Eilalle ja Ollille juhlapäivän kunniaksi!

Automaskotti huovasta

Vanhimmalla pojalla oli ajatus, että tehdään nuorimmalle kesän aikana itse tehtyjä leluja. Ei muuta kuin mökille verstas pystyyn ja tekemään! Pikkuneiti rakastaa yli kaiken Autot-elokuvan hahmoja ja 12-vuotias lähti arkailematta haasteita kohti. Keskittyneesti lelua tehtiin ja valmistakin tuli. Kylkeen ei saatu vain liekkejä aikaiseksi, sillä keltainen huopa oli päässyt matkasta unohtumaan.

Valmis! Tämä on ollut kovin tärkeä neidille, ja isovelikin oli syystä oikein ylpeä lopputuloksesta.

Kirjava kesälaukku vetoketjulla

Tähän laukkuun tein kaavat vanhasta Porvoolaisesta käsityökaupasta ostamastani kassista. Laukku on ollut aivan ihana kantaa, kun se on niin kevyt ja menee olan yli vinottain näppärästi. Vetoketjun olin purkanut rikkinäisestä lapsen koulurepusta, Näin sain käyttööni tuollaisen kahteen suuntaan aukeavan vetoketjun. Jonkin verran jumppasin vetoketjun kiinnittämisen kanssa, kunnes hoksasin että helpointahan se on kiinnittää ihan suoraan ompelemalla kummankin kankaan päältä ja lopputuloskin on ihan siisti.

Nyt näyttää pahasti siltä, että tämä katoaa keskimmäisen käyttöön joten täytyy varmaankin tehdä vielä näitä lisää.

Kaulakoru on tehty Kiertävässä tuunauskerhossa, kiitos Outi järjestelyistä!

Aranzi Aronzo autoavaimenperät

Taas kerran tuli tehtyä 3-vuotiaan mankumisen tuloksena "äiti, mä haluun tällaiset", Aranzi Aronzon Söpöä-kirjaa kun selailevat kummatkin neidit ahkeraan ja toivelista kasvaa joka selailulla pidemmäksi.

Tämän kanssa kyllä meinasi tulla poru, sillä mikään liima ei pitänyt näitä huopapaloja yhdessä, tekokuitua kun ovat. Olisi pitänyt etsiä PVA-liimaa kovemmat aineet esiin, mutta olin hukannut tietysti oikein liimatuubin. No, ehkä tulos ei ollut sievin tällä kertaa.

Mummomekosta hihaton kesäkolttu

Kävin keväämmällä Kaapelitehtaan Kierrätystehdas-tapahtumassa ja vein sinne kolme kassillista vanhaa ja käyttökelpoista rompetta. Mukaani vaihtorekiltä otin yhden Kuopion Nivamo ky:n ompeleman 100% polyesteri-mekon, ns. mummomekon. Muuten vaate oli priimakunnossa, mitä nyt yksi nappi puuttui.

Inspiraatiota hain Kath Kidstonin kesäleninki -mallistosta, ja erityisesti Sun Spot Orange Echo Dress -leningistä. Malliltaan lopputulos on kyllä sama, mutta koska materiaali on eri niin tämä minun leninki on kyllä aika eri oloinen.

Leikkasin hihat ja kauluksen irti. Hihansuut huolittelin ihan vain päärmeellä, mutta kaula-aukon alle tein kaarrokepalat toisesta hihasta.

Lopuksi tein vyön vanhasta soljesta ja etsin punaisen napin kadonneen tilalle. Tämän mekon kierrätysaste on varmaan 98 prosenttia; kuminauhan pätkä ja ompelulangat olivat ainoat uustuotantoa olevat osat.

Kelpaa oikein hyvin mökkimekoksi!

Kesäkassit marimekko-kankaasta

Nämä kolme kassia tulevat nuorimmaisen päiväkotihoitajille lahjaksi. Kassien koko on 28 x 33 cm, kahvan pituus 50 cm ja kassien kummallakin puolella on kulmistaan kaarrotetut taskut. Kesäkassin sisään laitoin sudoku-kirjan ja nameja kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Marimekon ystävänpäiviltä ikiaikoja sitten ostamaani harmaata sekundakangasta ei ollut enää niin paljon, että olisin saanut kaikille kolmelle samanlaiset kassit, joten käänsin yhdessä kassissa värit toisin päin. Koska unikkokangas ei ollut sisustuskangasta, jouduin tekemään tähän kolmanteen vuorikankaan. Vuoren tekeminen ilman ohjetta vaatikin aika paljon älynystyröiltä ja sisävuori taisi loppujen lopuksi jäädä saumat väärälle puolelle.

Kaipa sitä voisi aikansa käyttää muuhunkin kuin tällaiseen väsäilyyn, mutten ainakaan tiedä mikä olisi tätä hauskempaa!

Ohje: Kassin ohje on sama kuin Aranzi Aronzon farkkukangaskasseissakin.

Valkoisten puuvillapaitojen tuunailua

Pusu isälle!

Valkoinen puuvillapaita on helppo uhri, kun yllättää nopea luomispuuska. Pienimmälle olin ostanut kesäksi Lindexiltä kaksi valkoista paitaa; toisen koristelin mieheni syntymäpäivälahjaksi Aranzi Aronzon kissakuvalla ja toiseen tein neidin omasta toiveesta tietokoneukkelin etumukseen.

Lisäksi keskimmäinen tuunasi opettajalleen näin hienon T-paidan. Tyttö sai yllätykseksemme kevätjuhlissa kädentaito-stipendin, joten äitiä ainakin hymyilytti kun tiesi mitä oli opelle laitettu pakettiin omatekoisen kortin lisäksi. Luulisi tämän opettajan ainakin olevan polleata miestä!

Ohje: Trick Markerilla luonnosteltiin ensiksi kuvat paitaan ja sitten käytettiin kangastussia, kangasmaaleja ja Tulip-kohovärejä. Trick Marker on siitä loistava, että se lähtee kostuttaessa irti kymmenessä minuutissa, joten luonnostelu on helppoa.