Silloin tietää olevansa vanha, kun nuoriso pyytää lahjaksi jotain sellaista mikä omasta mielestä on todella passé. Nyt vain on päässyt käymään niin, että tuo 80-luku tuli koettua ihan paikan päällä ja tällaisen tupsupipon tekeminen ilman pyyntöä ei olisi tullut ikinä mieleeni.
Tein tupsun vielä ihan järkyttävän isoksi, sellaista kun kerran pyydettiin. Se on niin iso, että pipo saa tosissaan puristaa ohimoilta, ettei tippuisi silmille. Ajattelin että sukulaistyttö voi sitten leikellä tupsua pienemmäksi, jos haluaa. Hyvä puoli tässä on se, että tämä pipo ei katoa hattuhyllylle!
Ohje: Suomen Käsityö 1/2008, puikot 6, lanka 7 veljestä kaksinkertaisena. Vähensin värejä, koska laatikosta ei löytynyt suoraan kaikkia ohjeessa olevia värejä.
3 kommenttia:
Ihana pipo. Katselin äsken hiihtokisoja ja huomasin, että siellä yleisössä oli ihmisillä myös noita isotupsuisia pipoja. Tuon värit ovat hieman hillitymmät kuin kultaisella 80-luvulla oli tapana. Meillä kotona majaili pipo, jossa oli neonkeltaista ja pinkkiä. Voi niitä aikoja!
Oi oi, mulla oli kans jätitupsupipo.. neonväreissä tietenkin :) Ajatella, ne ovat palanneet! Mutta hieno on kyllä neulomasi pipo.
Kiitos kommenteista! Hienoa, että nuoriso tykkää nykyään pipoja käyttää ;-)
Lähetä kommentti