Välillä 8-vuotias tyttö pyytää tekemään jotain yhdessä. Sammakkoinnostus syttyi isoveljen koulutyöstä ja sittenhän meidän piti pistää paremmaksi. Löysin onneksi kaavat netistä ja neuvoin kuinka niiden kanssa pitää toimia. Kankaat sammakkoa varten leikattiin vanhoista t-paidoista, päälle turkoosia ja alle valkoista. Ompelukoneella ompelu meni ihan hienosti, hieman lopuksi parantelin paria pientä kohtaa. Täyttäminen ja silmien kiinnittäminen oli hauskaa puuhaa ja lopputulos tyydytti sekä äitiä että tyttöä.
Seuraavaksi pitäisi kuulemma oppia virkkaamaan, ihan hirveä palava halu. Mutta sitten kun se virkkuukoukku otetaan käteen niin sormet hikoavat ja lanka kulkee ihan liian kireällä. Voi kuinka tuo kaikki tuntuu niin tutulta, sellaista se oli äidinkin opettelu taannoin 80-luvulla!
3 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta minunkin mielestäni - vielä yläasteellakin vihasin neulomista ja virkkausta. Nykyisin se on rentouttavaa!
Voi kuinka hauska sammakko!
Kiitos! Tämä sammakko on saanut olla nyt kunniapaikalla tyttären huoneessa, joten selvästi on ylpeä saavutuksestaan :-))
Lähetä kommentti