Hiuspompuloita kankaalla päällystetyistä napeista

Tämä idea tuli aamulla selatessani Pinterestiä. Siellä oli joku tehnyt hiuspompuloita kankaalla päällystetyistä napeista ja ajattelin kokeilla tuota samaa. Kiitos isoäitini joka on koko pitkän elämänsä ajan säästänyt napit ja nuppineulat, päällystettäviä nappiaihioitakin löytyi suoraan kaapista. Kangas on ostettu viime jouluna Eurokankaasta, mutta ei tuo nyt ihan liian jouluiselta näytä, jollei asiaa tiedä.

Tardis-lapaset

Pakkassäät koittavat ja tässä kauden ensimmäiset lapaset perheen Doctor Who -fanille. Ovat kuulemma isommat sisäpuolelta kun näyttävät.

Ikkunoiden tekeminen oli yhtä tuskaa, kun tuo intarsiatekniikka on ihan lapsenkengissä minulla. Ehkä pitäisi joskus paneutua hetken ja opetella kunnolla, niin ei tulisi joka kerta itku silmään. Teksti lapasen yläpuolella on taiteiltu valkoiseen intiannauhaan mustalla tekstiilitussilla värittäen.

Rättibisnes

Ehkä pula-aika olisi sopinut minulle. Äitini oli neulonut nuorimmaiselle ihanan neuletakin ja -hameen bambulangasta nelisen vuotta sitten, josta edellinen oli käytössä hihoista kulunut puhki. Nyt oli raastavan valinnan aika: joko neuletakki pitää heittää roskiin tai sitten keksiä sille vielä jotain käyttöä.
Onneksi välähti. Bambulankahan on todella erinomainen rättikäytössä. Ompelin saumurilla rättien reunat ja virkkasin saumurin langat piiloon. Äidiltäni oli tullut neuleen mukana myös ylijäänneet langat, joten osaan rätteihin sain peräti samanväriset reunapitsit.

Viisas äitini antoi muuten vinkin: rätit voi desifioida mikrossa kun rätti on märkä. Täydellä teholla 30 sek toimi ainakin meidän mikroaaltouunissa. Kannattaa varmasti olla varovainen ettei paista liikaa, ettei vain kärähdä. Mutta rätit ovat pysyneet hajuttominan tämän vinkin jälkeen, suosittelen!

Kolmas keppihevonen

Vuonna 2009 tein elämäni ensimmäisen ja toisen keppihevosen. Nyt sitten tein jo kolmannen heti perään!

Kummityttö on kova kepparifani ja neljässä vuodessa heppa oli mennyt huonoon kuntoon. Olin jo valmiiksi leikannut kolmannen keppihevosen kankaat nuorimmaiselle ja ajatuksissa että joskus vielä se valmistuu. Niin vain siinä kävi että kotona oleva Ismo Alexander ei nyt saanutkaan tallikaveria vaan tämä taisi mennä kovempaan käyttöön kummitytölle. Nimikin oli heti päivänsankarilla tiedossa: Koko. Otin vierailulle mukaan mustaa huopaa ja samalla hoitui vanhan kepparin korjaus, kun silmät olivat kuluneet leikissä.

Harjan valmistuksessa oli hyvä käydä tarkastamassa miten edellisellä kerralla olin toteuttanut sen:

 

Tekemällä etupistoilla pohjan, sain nopeasti laitettua harjakset kiinni virkkuukoukulla ryijy-tekniikalla. Lopputulos on aika siisti ja ainakin kotikäytössä ei harja ole kulunut lainkaan.

 

Valjaita varten löysin isoisän vanhan vyön, joka sai nyt uuden tarkoituksen.

 

 

Ohje: Suuri Käsityölehti 5/2008

Keltavalkoinen puukoru

En viitsi ostaa kalliita pukukoruja korukaupoista, kun pienellä rahalla saa ostettua helmiä ja kotona tehtyä juuri sellaisen korun kun haluaa. Usein minulla on valmiiksi jo mielessä tietty vaate, mille korun teen ja saatan tehdä korun edellisenä päivänä käyttöä varten. Eihän siihen mene kuin vartti. On myös kivaa, kun lapset haluavat pujotella helmiä yhdessä, siinä on jotain rauhoittavaa yhdessäoloa. Tässä keltavalkoinen puukoru mustaa jakkua piristämään.

Sydänräsymatto vessaan

Mikä näiden mattojen tekemisessä on niin ihanaa? Ehkä se, että tässä oikeasti mieli lepää kun yksi kerrallaan pujottelee suikaleita paikalleen tai sitten se että lopputulos on pehmeän upottava ja suloinen räsymatto? Tai ehkä se, että kerrankin vanhat trikoovaatteet päättyvät muualle kuin suoraan roskikseen? Mikä syy tahansa on, niin oli ihan haikea mieli kun asettelin valmista mattoa vessan lattialle.

 
Matosta tuli erityisen tiivis, koska solmin jokaisen nukan erikseen. Näin sain sellaisen lopputuloksen jonka uskaltaa laittaa myös pesukoneeseen. Kuvat piti ottaa parvekkeella, kun vessan valaistus ei riittänyt kunnon kuviin.

"Äiti, tän päällä vois vaikka nukkuu." tuli kommentti kun keskimmäinen näki lopputuloksen.

Parvekkeelle matto räsyistä - taas

Edellinen räsymatto alkoi väsyä ainaiseen auringonpaahteeseen ja sain Annukan innostumaan tekemään kanssani uutta räsymattoa samalla tekniikalla kuin kolme vuotta sitten. Räsyt pysyvät mainiosti paikallaan ilman solmua, mutta pienimmät ja liukkaimmat trikookuteet laitoin solmulla kiinni.

Tekeminen meni joutuisasti kun kumpikin teki mattoa omasta suunnasta ja äitimme auttoi leikkaamisessa. Mutta kyllä tähän meni vanhoja trikoovaatteita vaikka kuinka; kuusi lasten t-paitaa, kaksi isoäidin yöpaitaa, yksi isoäidin trikootoppi, kahdet trikoohousut, yksi hellehame sekä kaksi pitkähihaista naisen trikoopaitaa. Eniten aikaa meni loppujen lopuksi kuteiden leikkaamiseen, itse pujotus ei ollut niin työlästä.