Kirjekuorityynyliina

Olen ostanut kauan kaipaamani ompelukoneen! Kävin ostamassa Husqvarna Viking Emerald 183 -koneen Erkin saumasta ja tikistä ja olin todella tyytyväinen siellä annettuun opastukseen. Syksyllä tulee vielä kutsu erilliseen tutustumisopastukseen ompelukoneen toimintoihin. Erinomaista palvelua siis!

Voi onnea nyt kotona uudella Husqvarnalla harjoitellessani, sillä tikki on suoraa ja kone toimii nöyrästi juuri niin kuin haluan. Ylhäällä ensimmäinen koekappale, tyynyliina nuorimmaiselle. Tyynyliinan balleriina oli valmis aplikaatio, tässä on lisätty vain koristetikkaus ympärille ja nimikirjailu.

En todellakaan jää kaipaamaan entistä koulukonetta, joka teki syheröä ja lenkkejä tikkiin puhumattakaan neuloille sattuvaa hävikkiä kun ne napsahtelivat poikki syystä tai toisesta.

Ihan pelkillä kiitoksilla ei uusi koneenikaan pääse, sillä risuja uudelle koneelle tulee kyllä erittäin huolimattomasta opaskirjan oikoluvusta. Kirjoitusvirheitä oli luvattoman paljon ja osien nimet väärin nimetty. Ompelukoneen opaskirja on niin tärkeä opas, että sen oikolukuun olisi voinut laittaa ihan hyvin ne pari kymppiä, jonka oikolukeminen ammattitaitoisella oikolukijalla maksaa eikä tarvitsisi lukea nyt otsikoita kuten "persompelutekniikka" (perusompelutekniikka) ja "saksakissa" (siksak-ompeleessa).

Käsilaukku josta tuli hattu

Joskus projekti lähtee ihan käsistä, etenkin jos lähtee neulomaan fiiliksellä itselleen ilman ohjetta. Tästä piti tulla käsilaukku. Olin suunnitellut, että siitä tulisi sellainen vanhanmallisesti pussittava huopakassi, mutta jossain vaiheessa menin lisäyksissä sekaisin ja siitä tulikin baretti. No, en viitisinyt alkaa neuletta purkaakaan vaan nakkasin pesukoneeseen huopumaan ja - voila - siinä se oli. Hattu.

RR-huppari

Lapsilla on välillä hartaita toiveita ompelutoiveita äidiltä, ja tämä on yksi niistä: Risto Räppääjä -huppari eli Listo Läppäjää -heppali, kuten neiti itse asian muotoilee. Kolmevuotias oli kärttänyt tätä pitkään, kun oli kerran päässyt näkemään kuvan äidin vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kangaskin oli valmiina ja kun kerran taloyhtiön kerhohuoneella oli saumuri käytössä, niin pääsin surauttamaan valmiiksi hupparin yhdessä illassa. Kiitos Maisa resorista, on kyllä aivan oikean värinen!

Tämä oli niin mieluinen, että nukkumaankin olisi halunut mennä tämä päällään. Ja isosisko haluaa samanlaisen, tottakai!

Ohje: Suuri Käsityö 4/2008

Korjattu ametistikoru

Äitimme pyysi, että hommaisin kuvan riipukseen kivan ketjun hänelle syntymäpäivälahjaksi. Aiemmin korussa oli ollut paksu hopeinen ketju, mutta minne lie karannut ajan saatossa. Nyt siis toiveissa oli ottaa äidin isoisän lahjoittama tanskalainen riipus uusiokäyttöön uuden ketjun kanssa.

Suuntasin tässä pari viikkoa sitten Helsingin Kädentaitomessuille Wanhaan Satamaan naapurin kanssa. Riipuksen oli ottanut mukaan ja sieltä pääsinkin helposti kerralla katsomaan korun kaikki osat matkaan mukaan. Ametistit ketjuun ostin Omakorun pöydältä, hopeanväriset muovihelmet taas löytyivät Helmien talon valikoimista. Väliin pujottelin Annukalta ja serkultamme aiemmin saamani helmet antamaan isoille helmille tilaa. Helmet on pujoteltu vaijeriin ja stopparina käytin putkea.

Lopuksi vielä sujautin syntymäpäivälahjan violeteksi tuunattuun suklaarasiaan, jonka olin saanut sankarilta joku viikkoa sitten tuliaisina Latviasta. Tästä tulikin kaiken kaikkiaan aika ekohenkinen lahja. Iloista syntymäpäivää, äiti!

Meikkipaletti kirjasta

Ostin taannoin Ameriikan matkalta ihanan Smashboxin Wish Eye Paletten, mutta vaikka värit paletissa ovat aivan ihanat, pakkaus on törkeän iso (3 cm x 14 cm x 19 cm), joten sitä oli hankala kuljettaa mukana. Lisäksi paletissa olevat neljä alinta väriä ovat geeli rajausvärejä, jotka tietty kuivuivat aivan ite edestään. Eli ne joutivat roskiin. Siispä päätin tuunata itselleni uuden paletin!

Ohje: Uusi paletti on tehty 2e maksaneesta kirjasta (koko 0,7 cm x 13,5 cm x 16 cm), jonka siskoni Kaisu bongasi avuliaasti Akateemisen alelaarista. Leikkasin kirjasta sivut pois ja koristelin skräppäyspapereilla ja muilla koristeilla. Varovasti poistin vanhasta paletista meikkinapit liuttamalla vanhaa hieman jo tylsynyttä veistä niiden alla. Tässä kannattaa olla TODELLA varovainen, itse aloin olemaan liian reteä, ja siksi lila-väri kärsikin vähän prosessissa... Irrotettuani liimasin värit uuteen alustaansa, reunustin sen pahvilla ja liimasin vielä päälle kauan sitten Ikeasta ostamani tarrakehyksen, jota piti kyllä vähän leikata sopivaksi. Vanhan paletin laatikko jäi onneksi aivan kokonaiseksi, joten aion siitä muokata nyt seuraavaksi korurasian! Waste not, want not, kuten jenkki sanoisi! ;o)

Pinnipää III

Vielä yksi piti päästä näitä tekemään! Tällä kertaa tein sinikeltaisen ja tein ilmeestä 20-lukulaisen. Nyt varmaankin pitää jo lopettaa näiden tekeminen, sillä alkaa loppua nuo oikean ikäiset tyttölapset ympäristöstä joille voisi tällaisen lahjoittaa.

Täältä löytyvät myös Pinnipää I ja Pinnipää II sekä ohjeet.

Trikoomekot

Suuri Käsityö -lehdessä 1/2011 oli tämä malli, joka sytytti heti. Kuvista ei ehkä saa oikein hyvää kuvaa, mikä on trikoovyön juju, mutta SK:n omista kuvista kannattaa käydä paremmin katsomassa. Päällä ovat kumminkin todella mukavat ja sopivat melkein tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Mukavinta tässä oli, että taloyhtiömme kerhohuoneella on mahdollisuus käyttää saumuria joka keskiviikko ja sain surautettu mekot pikavauhtia kankaiden leikkaamisen jälkeen. Näin helppoa ompeleminen ei ole ollut aikoihin!

Ohje: Suuri Käsityö 1/2011, malli nro 14, trikookankaat Eurokangas.