Lankasydän

Luistimille säärystimet

2012-02-01T04:31:00.000-08:00

Luistimia varten piti neuloa vähän ylisuuret säärystimet ja tähän sain vielä onnekkaasti uppoamaan aivan häröä Arabella-efektilankaa (Schachenmayr nomotta), jota on jostain syystä siunaantunut lankavarastoihini. Tähän neuloin vyyhdestä niitä kesyimmän näköisiä pätkiä.

Yleisesti ottaen efektilankoja on hankala käyttää. Käyttöä rajoittaa etenkin se, että ne ovat niin karheita ihoa vasten ja vieläpä hankalia pestäviä. Lämpimät nämä kyllä ovat, joka sopii erityisesti jäällä touhutessa lasten kanssa.

Ohje: 2,5 ja 3,5 puikot, Arabella- ja mohair-sekoitelanka. Luo 60 s, neulo joustinta 5 krs ja siirry neulomaan raitoja (2 + 2). Tee yläresori haluamallesi korkeudelle.

Pinkki fleecehaalari 4-vuotiaalle

2012-01-27T02:47:00.000-08:00

Lumi tuli vauhdilla sitten tänne eteläänkin. Sokoksella oli alennysmyynnissä fleecevilttejä kolmen euron kappalehintaan ja ostin niitä kolmin kappalein. Ajattelin, että tuskin tuo materiaali eroaa kovinkaan kangaskaupan laadusta ja metrihinnaksi tuli näin vaivaiset 1,5 euroa. Huovassa oli kyllä hapsut, joten ihan täyttä leveyttä tästä ei saanut. Onneksi fleecehaalarin kanssa tämä ei ollut ongelma, yksi viltti riitti mainiosti tarkoitukseen.
Hauskat kukkakoristeet tulivat serkultani joululahjaksi ja sopivat näihin väreihin täydellisesti.

Kirjoin taskuihin lapsen nimen, niin eivät mene päiväkodissa hukkaan. Taskut eivät kyllä nyt tulleet ihan kohdilleen. Onneksi loppukäyttäjä on ollut varsin ihastunut välihaalariinsa ja ainakin näin viikon kovan kulutuksen jälkeen fleece on pysynyt aivan kuosissaan.
Ohje: Suuri Käsityö 09/2009

Jämälangoista raidallinen villatakki

2012-01-25T00:58:00.000-08:00

Viime aikoina ei ole tehnyt mieli tehdä mitään neulejuttuja ohjeista, vaan on ollut hauskempaa katsoa mitä tapahtuu jos vaan päästelee menemään. Liittyy varmaankin jotenkin tuohon työelämään ja sen vaatimuksiin; kotona ei sitten haluaisi tehdä enää yhtään mitään ohjeen mukaan.

Harmillisesti ei oikein kehtaa mennä lankakauppaan, ennen kuin jämälankakassi sulaisi edes vähän. Tai oikeammin jämälankakassit, sillä niitä lojuu varastossa jo kolmin kappalein. Valitsin värit siis sen mukaan, mitkä langat olisi nyt parempi saada pois nurkista ja näiden päälle valitsin tehosteväriksi pinkin. Ajatus oli, että tästä tuli farkkujen kanssa pari. Tämän tekemiseen meni juuri tasan joululoman verran, kuinka näppärää!

Ohje: Koko M, langat 7-veljeksestä tuntemattomiin sekoitelankohin, puikot nro 6 ja 4. Raidat 1 - 3 kerroksisia. Ainaoikein neuleet ovat muuten ihan mielettömän lämpimiä!
Takakappale: luo 64 silmukkaa harmaalla ja neulo ainaoikeaa. 4. kerroksen jälkeen aloita raidat. Kavenna 10 cm korkeudesta joka 4 krs 1 silmukka 3 kertaa kummastakin reunasta. Lisää silmukoita saman verran kun korkeus on 20 cm. Kun takakappaleen korkeus on 40 cm aloita kädentien kavennukset kummastakin reunasta joka kerroksella; 3s, 2s ja 1s (yhteensä 5 + 5 silmukkaa). Kun takakappale on 48 cm korkea tee pääntie: Neulo 18s, päätä 16s ja neulo loput 18 s olkapäätä kunnes kappaleen korkeus on 51 cm, neulo toinen olkapää yhtä korkeaksi ja päätä loput 18s samoin.
Etukappale: luo 32 s harmaalla, tee kavennukset toiselle reunalle samoin kuin takakappaleeseen. 4. kerroksen jälkeen aloita raidat. Aloita pääntien kavennukset kun kappaleen korkeus on 30 cm. Kavenna 8s tasaisin joka 4. kerros eri puolelta kuin olet tehnyt kädentien kavennukset. Päätä loput 18 s olkapäästä kun etukappaleen korkeus on sama kuin takakappaleen. Tee toinen etukappale peilikuvana. Langanvaihdot tein kuljetuksina huolehtimalla että langankuljetukset eivät kiristä.
Hihat: luo 32 s harmaalla ja aloita ainaoikealla 4 kerrosta. Loppu neulotoaan sileänä neuleena samalla värillä. Lisää joka 6. kerros kummastakin reunasta 1s kunnes hihan pituus on 52 cm (tässä vaiheessa puikolla on 64s). Kavenna 2x3s joka kerroksella, päätä loput silmukat kerralla. Tee toinen hiha samoin.
Viimeistely: Ompele osat yhteen ja poimi etukappaleista ja pääntieltä joka toinen s. eturesoria varten ohuemmille puikoille. Neulo 4 krs ainaoikeaa, tee napin lävet oikealle puolella joka 8. s kaventaen 1s kummaltakin puolelta ja lisäämällä seuraavalla kerroksella puuttuvat silmukat (5 napinläpeä). Päättele kun resori on 9 kerrosta korkea. Ompele napit kiinni.

Trikookuteesta virkattu pieni kori

2012-01-23T02:36:00.000-08:00

Edellisestä kannellisesta korista jäi hieman kuteita yli, joten tein pienen korin samalla ohjeella. Yhdestä vaatteesta oli mukana iloisen vihreä vyö, jonka pujottelin lopuksi koristeeksi ja puuhelmet viimeistelevät ilmeen. Helppoa kuin heinänteko.

Tyttövauvalle leppiskortti

2012-01-21T00:46:00.000-08:00

Kaveripiirin vauvakaarti se sen kun vain kasvaa, tällä kertaa pienen tyttövauvan toimesta. Tässä kortissa on muuten ehtaa 80-luvun ruskeaa pitsiä! Leikkasin kuviosaksilla kaveriksi paperista suikaleen, jolla pitsin sai siististi kiinnitettyä. Leppäkerttupinssi on tarrakiinnitteinen, Tiimarin alelöytöjä.
Onnea vielä kerran tyttösen koko perheelle!

Täältä löytyvät aiemmin postaamani poikavauvakortit.

Trikookuteesta virkattu kannellinen kori

2012-01-18T10:36:00.000-08:00

Lasten serkuilta tuli iso muovikassillinen vanhoja lastenvaatteita, joilla "sai tehdä ihan mitä haluaa". Moni vaate tuli suoraan käyttöön, mutta osa trikoopaidoista oli sen verran kulahtaneita että leikkasin ne kuteiksi ja virkkasin kannelliseksi koriksi.

Ohje:
Leikkaa trikoosta noin 2 - 3 cm levyistä kudetta. Suikaleet kannattaa kiinnittää toisiinsa parilla pistolla tai ompelemalla koneella. Virkkuukoukku nro 10 tai käsialan mukaan. Tähän koriin kului 5 lasten noin 140 senttisen trikoopaitaa ja yhdet housut.
Kori aloitetaan pohjasta virkkaamalla 5 ketjusilmukkaa renkaaksi ja seuraavalla kerroksella lisätään kiinteitä silmukoita joka toiseen silmukkaan. Näin toimitaan joka kerros kunnes pohjasta on tullut sopivan kokoinen. Virkkaa yksi kerros virkkaamalla vain ulompaan lenkkiin, näin taitoksesta tulee siisti. Seuraavat kerrokset virkataan ilman lisäyksiä, kunnes kori on halutun korkuinen.
Kansi aloitetaan kuten korikin ja tehdään lisäyksiä kunnes kannen kierroksia on yksi enemmän kuin pohjassa. Laidat virkataan samoin kuin korissakin. Kannen nuppi on kankaalla päällystetty helmi, joka on ommeltu kannen nurjalta puolelta kiinni.

Onnittelukortit poikalapsille

2012-01-13T01:07:00.000-08:00

Harvoin käy näin onnekkaasti, että pääsin tekemään kahdet onnittelukortit kavereiden pienille pilteille, ja samaa merkkiä vielä! Tiimarista löytyi alelaarista tarrapohjainen etana ja somat pitsikukat tulivat serkultani joululahjaksi. Toiseen korttiin liimasin niin paljon valkoisia nappeja kuin vain varastoista löytyi ja talvivauvalle sopii hyvin lumihiutale koristeeksi korttiin. Näissä on käytetty käsityömessuilta löytämäni Fiskarsin kulmaleikkuria, joka on ihan suosikkini.

Onnea pienokaisten perheille vielä kerran!

Neulottu huopahattu siskolle

2012-01-10T02:30:00.000-08:00

Pyörittelin Koivulan kartanon lankakaupasta ostamaani vyyhtiä kädessä ja mietin, että tämä on kyllä täydellisesti Annukka-siskon suosikkiväri. Ei muuta kuin huopahattua sitten tekemään - omasta päästä.

Koivulan kartanon lanka oli huomattavasti paksumpaa kuin kuin Natur Garn, joka on huopahatun kuvun lanka. Näin lieriosasta tuli mukavan napakka ja paksu verrattuna muuhun hattuun. Kupuosan kavensin ensimmäisellä kerroksella noin 15 cm korkeudella joka 10. silmukka ja siitä joka toinen kerros edellisen kavennuksen kohdalta. Viiden kavennuskierroksen jälkeen kavensin joka kerros. Lopuksi hattu pesuun pyyhkeen kanssa 60 asteeseen pesuaineen kanssa ja lopputulos on tämä. Pistin vielä rintaneulan mukaan, kun se kerran osui tähän aivan loistavasti.

Jääkarhupipo

2012-01-06T09:13:00.000-08:00

Aranzi Aronzon kaulaliinoista jäi pieni pala valkoista fleecea, joka jäi harmittamaan. Juuri niin vähän että eihän tästä saa oikein mitään. Ehkä pipon. Ja sellainen oli sitten pakko tehdä joululahjaksi.
Kolmevuotias oli juuri sopivasti vielä hukannut suosikki fleecepiponsa, joten päätin tehdä tästä kissan, pupun tai - jääkarhun! Tulin ihan iloiseksi kun tajusin että vapaalla kädellä leikkaamani palaset olivat juuri ihan jääkarhun näköinen, sillä lapsena rakastin yli kaiken pientä halijääkarhuani (jonka tosin äitini heitti myöhemmin roskiin, koska se oli niin hiutunut). Sisälle ompelin collegekankaasta vuorin, jottei tuuli tule läpi.
On tästä pidetty, tosin jo kerran lähti harhateille ostoskeskuksessa. Onneksi joku kävi ystävällisesti palauttamassa sen meille. Tämän jälkeen ollaan kyllä taas vähän huolellisempia ostosreissuilla.

Koruja Swarovski kristalleista ja avaimista

2012-01-01T03:27:00.000-08:00

Uusi vuosi meni osaltani äänettömänä, ja koska en voinut osallista normaaleihin uuden vuoden juhlinta menoihin, päätin hemmotella itseäni Sinellissä ostamalla Swarovskin kristalleja.

Näissä koruissa on yhteensä 2kpl kirkkaita barokki-kristalleja, 3kpl harmaita pieniä barokkikristalleja, 1 pss kirkkaitaita pieniä helmiä ja 1 pss harmaita pieniä helmiä. Yhteensä nämä tulivat maksamaan n. 30e (JAIKS!), mutta kimallus on kyllä aivan eri luokkaa, kuin tavallisissa lasihelmissä.

Kaulakoru:

Käytin lisäksi isoisältä löytyneitä vanhoja avaimia, joiden lukot ovat aikaa sitten kadonneet. Niistä ja harmaista kristalleista tuli (vaikka itse sanonkin) todella upea kaulakoru. Nauha on nahantapaista narua, ja tein sen niin pitkäksi, että sen saa vaan pujotettua kaulaan, eli avaimet roikkuvat suurin piirtein rintojen kohdalla kaulassa ollessaan.

Korvakorut:

Korvakoruihin käytin vain hopealankaa, korutikkuja ja kirkkaita Swarovski kristalleja sekä varastoista löytyneitä vaalean punaisia helmiä. Lopputulos on mielestäni samalla kimaltavan juhlava että kuitenkin tietyllä tavalla karkea ja viimeistelemätön. Pidän tuosta kontrastista kovasti.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Aranzi Aronzon kaulauliinat

2011-12-28T01:12:00.000-08:00

Taas Aranzi Aronzon Söpöä-kirjan kimpussa. Tällä kertaa keskimmäinen halusi tehdä yhdessä kavereilleen joululahjaksi kaulaliinat. 80 cm Polarfleeceä riittää kolmeen kaulaliinaan, mutta lisäksi pitää laskea vielä 20 senttiä korviin ja käpäliin. Lisäksi ostin pienen palan mustaa huopaa pandan osiksi.

Kasvot piti melkein kaikki ommella käsin, mutta näissä ei mennyt kauan. Korvat ja muut osat oli sitten helppo ommella koneella ja isojen kappaleiden yhteenompeleminen onnistui sitten myös jo 10-vuotiaalta. Fleece on vähän hankalaa ommella, mutta onneksi se antaa anteeksi aika pahatkin mokat. Näistä tuli juuri niin hienoja kuin saatoimme toivoa.

Pituutta näille tuli juuri sen verran kuin mitä kankaalla oli pituutta, eli sen 150 senttiä.

Personoidut sormikkaat

2011-12-26T01:02:00.000-08:00

Ruotsin reissulta tuli ostettua pari mustaa sormikasparia. Ajatuksena oli kopioida hauska ajatus kirjoittaa moi- ja hei-tervehdykset sormikkaisiin kämmenpuolelle, kuten olin nähnyt jossain lapasissa olevan. Lisäksi vielä sormiin nimet, niin nämä sormikkaat eivät mene takuuvarmasti koulussa hukkaan!

Nimikointi on tehty Tulipin 3D-kangasmaalilla.

Sirkus-aiheinen piparkakkutalo

2011-12-20T05:19:00.000-08:00

Joulukuun lapsemme syntymäpäiville ollaan tehty perinteisesti piparkakkuhökötys, ja joka vuosi on yhteinen suunnittelupalaveri mikä olisi tämän vuoden aihe.Tiukan väännön jälkeen muiden hienojen ehdotusten (mm. autovainaamme, junarata ja hirvi ja japanilainen puutarha) joukosta valitsimme sen joka oli helpoin toteutta ja täyspäisin.
Tässä ei nyt pyritty mihinkään minimalistiseen lähestymistapaan vaan ladattiin kaikki mitä osattiin ja vähän myös sitä mikä oli vasta opittavana. Hienohan siitä tuli, ainakin meidän itsemme mielestä!

Kirjoneulelapaset 12-vuotiaalle nro2

2011-12-17T08:42:00.000-08:00

Eihän lapsi voi yksillä lapasilla pärjätä, joten päätin neuloa toiset pukinkonttiin. Näissä lapasissa on neulottu samaan silmukkaan mohair-sekoitelankaa. Ajatuksena on, että ulospäin kirjoneulekuviointi näyttää elävältä ja sisältä lapaset ovat erittäin lämpöiset ja pehmeät.
Nyt vielä kun tulisi tänne eteläänkin lunta, niin lumipallot lähtisivät hyvään lentoon!

Sukkapuikot nro 3, lanka seitsemän veljestä ja mohair-sekoitelanka, resorissa 24 silmukkaa, viimeisellä kerroksella lisätään 3 silmukkaa jotta joka kolmannella silmukalla kulkeva mohair-lanka kulkee kuviona tasaisesti.

Huovutettu valkoinen rintarossi mustalla pitsillä

2011-12-15T08:53:00.001-08:00

Oli pakko saada pikkujoulumekkoon jotain ihan itse tehtyä! Puku on musta coctail-mekko, johon kuuluu luonnonvalkoinen silkkivyö. Kiinnitin tämän piparkakkumuotin avulla huovutetun kukan boleroa koristamaan työpaikan juhliin. Keskellä olevan lasitimantin ja hopeisen pitsin olin ostanut marraskuun lopulla 1700-luvun joulumarkkinoilla tenlji von Fersenissä Suomenlinnassa. Tässä kuvassa rintarossi on kiinnitettynä käsilaukkuuni, pukuni kun oli päässyt jo tässä vaiheessa hieman ryppyyntymään.

Kävimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomenlinnan Joulutapahtumassa ja meistä se oli ehkä paras joulutapahtuma, missä olemme olleet pitkästä aikaa. Kotijoulua lukuunottamatta, tietysti.

Neulahuovuttamalla piparkakkumuottiin tehty huopakukka kiinnitetään kevyesti rypytettyyn hopeapitsiin. Keskelle ommeltua lasitimanttia kiertää siemenhelmikehä.

Kirjoneuleena virkatut lapaset 12-vuotiaalle

2011-12-04T02:43:00.000-08:00

Joillekuille sitä pitää neuloa uudet lapaset joka vuosi, toisilla taas samat asusteen löytyvät vuodesta toiseen lipaston laatikosta. Tämä meidän 12-vuotias kuuluu edelliseen ryhmään, joten vaikka sekä minä että hänen isoäitinsä olemme kovia neulomaan, niin joka syksy olemme saman tilanteen edessä: yhtään lapasta, sormikasta tai pipoa ei löydy mistään. Mailla ja mantereilla taas niitä voikin olla sitten jo huomattavasti enemmän, mutta ei ne tänne kotiin enää etsiydy.

Toisaalta onhan tässä se hyvä puoli, että nyt voi hyvin neuloa uuden talvitakin mukaisin värein. Jos vaikka sitten ne lapaset sattuisivat mukaan paremminkin. Resoriin on neulottu 24 silmukkaa ruskealla 7-veljästä-langalla ja ensimmäisellä ainaoikein-kerroksella lisätty 4 silmukkaa tasaisin välein. Vihreä koristelanka on pätkä Puro-lankaa.

Jouluinen paperikassi

2011-12-01T06:54:00.000-08:00

Kotiin kantautui paperikassi mainospainatuksella, jonka tuunasin joulutunnelmiin sopivaksi Carl Larsonin vanhan seinäkalenterin kuvilla.

Pieni tunnustus on paikallaan, sillä tästä kassista en olisi tullut ottaneeksi kuvia, jollei kotona olisi pitänyt testailla työpaikan rämää kameraa ja muutakaan tähdellistä käsityötä ei ollut käsillä. Ihan hyvin otti kuvia :-)

Taustalla pilkottaa vuonna 2009 syyskuussa postauksen ikkunaverhoa.

Pinkki nappikaulaliina 3-vuotiaalle

2011-11-26T09:31:00.000-08:00

Jos 3-vuotias pääsee itse päättämään, niin kaulaliinan pitää olla tällainen: pinkki ja iloisilla napeilla koristeltu. Kiitos.

Napit neiti pääsi itse valikoimaan Sinellin valikoimista ja kaulaliinan väri oli ilman muuta selvä. Jätin 20 sentin päähän toisesta päästä nappiläven, jonka kautta kaulaliinan voi pujotella lenkiksi kaulan ympärille. Helppo ja hauska kaulaliina!

Iltalaukku kirjasta!

2011-11-21T10:19:00.001-08:00

Olen viimepäivinä pyörinyt hullun lailla osoitteessa www.etsy.com kuolaamassa mitä ihanimpien korujen, laukkujen ja asusteiden perään. Törmäsin siellä ideaan kirjasta laukkuna, ja koska valmiiden laukkujen hinta oli mielestäni hieman rapsakka (n. 100e + postikulut), päätin tehdä sellaisen itse.

Jane Austen fanina valitsin kirjaksi kovakantisen Sense & Sensibilityn, jonka löysin Akateemisesta vajaaseen 20e hintaan. Kirja oli tarpeisiini tarpeeksi iso ja päällystetty tekonahallla, eli olettaisin sen kestävän kulutusta kiitettävästi. Niin, ja ennen kaikkea kirja on mielestäni nätti. (Kerrankin kirjaa saa ihan oikeasti arvostella kannen perusteella!)

1. Esimerkki laukussa oli poistettu sivut kokonaan ja laitettu tilalle ilmeisesti pahvista tehty kehys, joka oli päällystetty kankaalla. Itse halusin säilyttää kirjan mahdollisimman lähellä aluperäistä, joten leikkasin sivut irti kirurgin veitsellä seuraten kirjan omia marginaaleja (eli leikkasin pois vain ne osat, joissa oli tekstiä). Tässä vaiheessa liimasin valmiiksi paketointiin tarkoitettua paksua nauhaa kansisivujen väliin, jotta laukun saa sidottua rusetilla. Myöhemmin päätin, että laitankin siihen nepparin. (Näitä asioitahan ei kannata sunnitella etukäteen... ;o))

2.Liimasin jonkin verran sivuja yhteen, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä vuorikankaasta laukkuuni vuoren, joten päätin liimata sen vain kunnolla pohjaan ja sen jälkeen leikkasin ja liimasin sen valmiiksi liimattujen sivujen alle. Vuoren päällä on siis n. 10 sivua liimattua paperia, ja se näyttää mielestäni oikein kivalta, ainakin näkee, että käsin on tehty! ;o)

3. Koska tosiaan päätin laittaa nepparin kiinnitykseksi, muotoilin kansipuolelle nauhasta rusetin, jonka ompelin kiinni. Sen jälkeen ompelin siihen ison nepparin ja vielä pistoja piilottamaan vanhan napin. Takakannen puolelle liimasin pätkän nauhaa kiinni sivuihin siten, että siitä jäi kaksinkertainen läppä nepparin toista puolta varten. Valitsemani nauha ei ollut kovin liimausystävällistä, siitä johtui pyykkipoikaviritys kuvassa 3.

Lopuksi sivelin kirjan reunat erikeeper-tyylisellä liimalla, jotta kirja pysyisi a) kasassa b) siistinä. Pidin myös huolta siitä, että jokaisen liimauksen jälkeen laitoin kirjan kuivumaan painon alle, jotta kosteus ei pääse käpristelemään sivuja.

Kirjan sivut ovat tallessa, ja aion kehitellä niistä jotain hauskaa askarreltavaa, joten nekään eivät hukkaan ole menossa!

Ajan puolesta tämä ei ollut mikään kovin nopea homma: sivujen leikkaamiseen minulta meni yhden päivän verran ja liimaamiseen toinen mokoma. Eli viikonlopussa sain kyllä valmista.

Itse olen lopputulokseen tyytyväinen, enkä malta odottaa, että pääsen tämän kanssa juhlimaan työpaikan pikkujouluja! Pitää vaan toivoa, ettei kukaan intoudu kaatamaan tuoppiaan uuden kaunottaren päälle... :o)

Turkoosi ja valkoinen helmikoru

2011-11-20T01:07:00.000-08:00

Joku työkaveri ohimennessään ihmetteli, että teenkö korut aina suoraan tietty vaate mielessäni. Nyt ainakin olen! Aiemmin neulomani pitsijakku sai kaverikseen tällaisen helmikorun.

Annukalle muuten kuuluu kiitos tästä kauniista lukosta! Hän osti lahjaksi lukkojen lisäksi erittäin käytännöllisen helmitarjottimen, jossa on suutin tarpeettomien helmien kaatamiseksi takaisin pussiin. Se on ollut käytössä jo monta kertaa ja hyväksi havaittu.

Lisäksi tein valkoisen helmikorun, koska se värinsä puolesta menee melkein minkä paidan kanssa tahansa.

Aranzi Aronzon hiuslenkit, osa 3

2011-11-13T00:35:00.000-08:00

Tyttäret selailevat säännöllisesti meillä Aranzi Aronzon Söpöä-kirjaa (Otava) ja tilailevat sieltä itselleen vaikka mitä äidiltään ja äiti se tekee. Tällä kertaa kumpikin toivoi, että tehdään hiuslenkit kirjasta, sillä edelliset (osa1 ja osa2) ammoin tekemäni annettiin lahjaksi pois.

Tässä nyt nämä ovat kaikki kahdeksan rivissä: pupu, turre, orava (eikä kissa, niinkuin luulin pitkään), nalle, vaalea lammas , panda, pinkki ja musta lammas.

Hyvin toimii, tuumii 3-vuotias!

Nappikaulakoru nr2

2011-11-10T05:19:00.000-08:00

Taannoin tein valkoisista napeista ystävälleni kaulakorun syntymäpäivälahjaksi. Ajattelin jo silloin, että tällainen pitää tehdä itsellenikin. Kun avaimenperästä tippui kukkanen, sain hyvän tekosyyn tehdä siitä kaulakorun. Yhtään ei haittaa, että avaimenperässä roikkuu vain enää kukan terälehdet, kun saa koreilla tämän kanssa.

Avaruuskassit

2011-11-06T07:05:00.001-08:00

Lapsen ikkunaverhot joutivat pois käytöstä. Kangas oli ihanaa japanilaisen Sangetsun tähtitaivaskangasta ja se oli ihan pakko saada uusiokäyttöön. Pyysin lapsia ideoimaan mitä aiheita laitetaan kauppakassiin ja toiveitahan ropisi: ufomies, avaruuskissa ja -pupu! Lapsissa on kyllä se hyvä puoli, että itselle ei olisi tuollaiset tullut mieleen ja taas tehtiin jotain ihan muuta kuin muiden kauppakasseista löytyy!

Applikaatiot on tehty Marimekon unikkokankaasta, vaikka sitä voi olla vähän vaikeaa enää tässä vaiheessa havaita...

Hyvä kassin ohje löytyy Aranzi Aronzon Söpöä-kirjasta, kassien hahmot ovat mukaeltu kirjasta.

Suklaarasiasta synttärilahjapaketti

2011-10-29T00:57:00.000-07:00

Kaupasta löytyy suklaata sydämenmuotoisessa rasiassa ja esikoinen oli käynyt sellaisen meille ostamassa. Tämä rasia houkutteli koristelemaan pinnan kuviopapereilla, helmillä ja napeilla ihan huomaamattaan.

Tästä kyllä näkee, että käsityöt ovat tapa rentoutua, sillä tätä tehdessäni kuukausi sitten oli töissä huippukiireistä ja kotona pitkän työpäivän jälkeen kun lapset olivat jo nukkumassa äiti tekee jotain tällaista. Kenelläkään ei ollut edes tulossa synttäreitä ja rasia on yhä kaapissa odottamassa juhlapäivää. Ehkäpä huippu-epä-tärkeä tekeminen auttaa tyhjentämään pään, vähän samalla tavoin kuin hyvä kirja tai lenkki maastossa.

Talonmallinen olkalaukku II

2011-10-25T00:51:00.000-07:00

Samalla kun tein tyttärelleni olkalaukun, niin ompelin myös kummitytölle synttärilahjaksi tästä oman version.

Idea oli sama kuin edellissä, mutta jätin katon farkkukankaan paljaaksi. Tämä näytti aika ankealta, kunnes Annukka keksi, että laita siihen kattotiilet. Oiva idea, kangastekstiilikohoväreillä (piiitkä sana!) sain nopeasti iloisen piparkakkutalon katon!

Talonmallinen olkalaukku I

2011-10-21T00:22:00.000-07:00

Keskimmäinen on hartaasti pyytänyt laukkua itselleen ja kun Suuri Käsityölehdellä (SK 08/2011) oli kuva hauskasta laukkuideasta piti se kopioida heti käyttöön!

En käyttänyt muuta kuin idean, sillä laukkukaavat sattuivat olemaan jo valmiiksi kaapissa. Lapsi sai itse valita kankaat, paitsi että pohjana oli valmiiksi annettu farkkukangas vanhasta farkkuhameesta ja vuorikangas oli 70-luvun ehtaa puuvillaista kukkalakanaa. Huomaa kyllä, että aikoinaan lakanakangas oli parempaa laatua, sillä kovassa käytössä ollut lakana ei ollut muuta kuin hieman haalistunut käytössä. Nykyiset lakanat tuskin kestävät kolmea vuotta pidempään käytössä ennen kuin niistä joutuu luopumaan.

Ikkunassa tiiraileva pöllö on tippunut etelän lomamatkalla ostetusta kukkarosta ja nyt se saa sitten seurata millaista kohellusta löytyy täällä Pohjolassa.

Tueksi laitoin vuorien väliin levyn jumppamattoa, koska loppukäyttäjä toivoi laukun olevan napakka. Ja tasku piti löytyä kännykän lisäksi avaimille ja salaisille viesteille...

Pusero Marimekon tasaraidasta naiselle

2011-09-25T04:25:00.000-07:00

Kesällä pyöräilin Marimekon Herttoniemien tehtaanmyymälään ja mukaani tarttui pussillinen jämätrikoota. Palat ovat jättimäisen kokoisia, näistä onnistuu yöpaita jos toinenkin.

Tällä kertaa en kumminkaan ommellut yöpaitaa vaan Suuren Käsityö -lehden mallista pusero (SK 9/2011, malli nro 3). Lisäsin helmaan pituutta niin, että se ei ole aivan tunikapituinen, muttei myöskään yhtä lyhyt kuin mallissa. Hyvin toimii!

Syyspipo Norjan tuliaislangoista

2011-09-22T04:18:00.000-07:00

Äitini toi Norjan tuliaisina lankaa. Ihanat sävyt ja ihanan pehmeää! Keskimmäinen pyysi itselleen Suuren Käsityö -lehden nallepipon (SK 9/2011, malli nro 8), mutta neuloin siitä liian ison. Siksi jätin korvat väliin, sillä näin aikuisiällä nallekorvat pipossa ei välttämättä lisää katu-uskottavuutta samalla tavoin kuin 4. luokkalaisella. Mutta ihmeen pehmeä on.

Seuraavaksi sitten uusi pipo samasta langasta, mutta mielellään sopivan kokoinen neidille ja korvien kera.

Ohje: SK 9/2011, malli nro 8, lanka Gjestal Bris, väri 109

Nappikaulakoru

2011-09-18T04:03:00.000-07:00

Sain isoäidiltäni valtavasti nappeja, vanhimmat napit ovat varmasti sodan aikaisia ja uusimmat 80-luvulta. Ihan näin paljon nappeja ei kumminkaan elinaikanani ehdi käyttää ja jos en aio niitä pantata omille lapsenlapsilleni niin niille olisi paras löytyä käyttöä.

Yksi kesän löydöistä oli tämän innoittajana toiminut kaulakoru Porin torilta. Ostin korun vanhalta rouvalta, joka möi niitä hyväntekeväisyyteen. Kerroin jo silloin rehdisti, että aion hyödyntää tämän idean tulevaisuudessa omaan käyttööni. Hänellä ei ollut sitä mitään vastaan, sillä kertomansa mukaan idean hän oli saanut myös kopioituna jonkun toisen korusta. Ideat siis kierrätykseen nappien lisäksi.

Tämä kaulakoru päätyi kirjekuoreen ja Englantiin syntymäpäivälahjaksi. Sinne siis matkasi osa isoäitini säästämistä 50-luvun muovinapeista jatkamaan kiertoa täällä maan päällä. Minne lie vielä kerkeävät vuosikymmenien aikana.

Ohje: Läpinäkyvää kuminauhaa pujottelin napin kummaltakin puolelta vuorotellen ja pienet helmet välissä pitävät napit toisistaan erillään.

Anna hali -paita pupumaskotilla

2011-09-02T07:58:00.000-07:00

Pieni neiti rakastaa tietokonepelin RRR-pupuja, kuten on ollut aiemminkin puhetta. Tällä kertaa pyynnöstä piti koristella hänelle oma pupupaita. Saksan reissulta oli tullut ostettua valkoinen t-paita, johon oli helppo luonnostella Magic Markerilla pupun kuva ja lopuksi piirtää päälle kangastussilla pupu. Alle oli ihan pakko kirjoittaa "Anna hali" ja kuulemma paita on kirvoittanut päiväkodissa monet halit hoitajilta.

Taisi tästä paidasta tulla nyt tyttösen lempipaita.

Kaulakoru solmiosta ja korttiaskartelua messuilla

2011-09-02T07:38:00.000-07:00

Viime viikolla kävimme keskimmäisen kanssa Helsingin Suvilahden Intohimona askartelu -messuilla. Meistä kummastakin näillä messuilla hauskinta oli se, että täällä pääsi tekemään itse! Kierrätyskeskuksen Kädentaitopalvelu Näprä oli järjestänyt mahdollisuuden tehdä kravaateista ja helmistä koruja. Ohje on monelle varmasti tuttu: ommellaan tuubi, jonka sisälle työnnetään joka toinen helmi, joka toinen taas pujotetaan kankaan päälle. 9-vuotiaastakin tekeminen oli hauskaa ja joutuisaa ja hän tekikin monen ohikulkijan kovasti ihaileman harmaan hopeisen yhdistelmän pienessä hetkessä.

Lisäksi pääsimme kokeilemaan Fiskarsin leikkureita ja leimasimia korttityöpajapisteessä. Kerrankin pääsi kokeilemaan ihan kaikkea kummallista mitä ei ole tullut haalittua kotiin.

Ainakin kohokuviointi oli minulle ihan uutta. Harmitti, kun kuulin että Fiskars ei tee enää ihan pienintä kohokuviointikehikkoa, tuollaista isoa levyä en kyllä saa mitenkään mahtumaan enää askartelutarvikekaappiin. Sen sijaan tuli kyllä ostettua pari kulmaleikkuria, joista on varmasti iloa viimeistään joulukortteja tehdessä.

Syksyn värein neulottu saali Puro-langasta

2011-08-14T06:22:00.000-07:00

Minun työpaikalla on 50-luvulla rakennetut valtavat ikkunat suoraan työpisteeni edessä ja veto sen mukainen, vaikka ikkunaremontti tehtiin toissa vuonna. Valmistauduin talven koetuksiin siis jo kesän helteillä neulomalla itselleni saalin iloisista syksyn väreistä. Nyt sitä voi sitten laskeutua turvallisesti väriterapian avulla talven synkkyyteen.

Kaulakoru on löytö Tallinnan matkalta kesäkuulta. Olisi hauska itsekin joskus yhdistellä yhtä ennakkoluulottomasti erilaisia helmiä ja katsoa mitä siitä tulee!

Ohje: Kauneimmat neulemallit,Lesley Stanfield, Gummerus 2003, malli nro 190 x 15 krt (=90 s + 3s + 3s reunoihin aina oikeata, lanka Novitan Puro, 6 kerroksen välein värin vaihto, puikot nro 6.

Sukkasillaan Saksassa

2011-07-31T10:06:00.000-07:00

Saksan reissulle piti löytyä joku helppo käsityö, joka ei painaisi paljoa ja johon ei tarvitsisi ottaa ohjetta mukaan. Kaappasin sitten mukaan röykkiön määrittelemättömiä jämälankoja ja sukkapuikot. En olisi kuunaan valinnut näitä värejä muuten, mutta ihan hauskathan näistä tuli.

Kuvien taustana äitini neuloma päiväpeitto.
Ohje: Novitan sukkaohje

Helmi-nukke

2011-07-20T09:44:00.000-07:00

Otsikon nimi tuli 3-vuotiaalta asiantuntemuksella ja syystäkin! Ajattelin tehdä tähän vielä lenkin, jotta voisi ripustaa Helmi-nuken vaikkapa laukusta roikkumaan. Saas katsoa, saako Helmi vielä seuraa, sillä keskimmäinen on suunnitellut sille kaveria.

Valmiin nuken korkeus on 8 cm, materiaalina huopa ja muovihelmet.

Aranzi Aronzo kirjankannet

2011-07-16T09:21:00.000-07:00

By Annukka

Pupumaskotti tietokonepelistä

2011-07-14T09:10:00.000-07:00

3-vuotias on oudolla tavalla viehättynyt isoveljensä Rayman Raving Rabbids -peleihin ja niiden pöhköihin pupuihin. Mökkiviikolle olin varannut mukaan ison pinon erivärisiä huopapaloja ja istuimme porukalla tekemään huopatöitä. Tässä siis minun taidonnäyte.

Kädet ovat paksummasta valkoisesta huovasta, taka- ja etukappaleet ohuemmasta. Etupistotikkauksen lisäksi käytin saumoissa hieman liimaa ja täytteeksi laitoin vanua.

Kesätoppi 9-vuotiaalle tyynyliinasta

2011-07-12T23:19:00.000-07:00

Mökkiloman päätteeksi oli tarkoitus lähteä kesäteatteriin, mutta keskimmäiseltä loppuivat kerta kaikkiaan edes siedettävän puhtaat vaatteet. Äitini kaivoi liinavaatearkun kätköistä ehtaa 80-lukua olevan tyynyliinan, josta sitten yhdessä ideoimme oheisen topin. Löysimme vielä oikein sopivan väristä kuminauhaa halterneck-olkaimeksi ja siihen hauskoja muovihelmiä.

Ompelin taakse kolme vekkiä, jotta kangas ei pussittaisi edessä ikävästi. Lisäksi tein ylijäänneestä taitoksesta vyön ja helmaan päärmeen. Silitysrautaa vaan ei ollut, joten kangas jäi aika ryppyiseksi, muuten tämä toppi oli ihan nappijuttu!

Huovasta slaavilaistyylinen korttikukkaro

2011-07-10T23:11:00.000-07:00

Lompakkoon pitäisi ahtaa yksi jos toinenkin kaupan ale-kortti, mutta nyt lompakkoni pullistelee ihan liikaa ilman kolikoitakin. Tähän avuksi ompelin palasta valkoista huopaa käsin pienen korttilompakon, jonka pitäisi löytyä helposti käsilaukun uumenista.

Lompakon ulkomitat ovat 8 x 11 cm. Liimasin pienellä liimatipalla kukkien osat paikoilleen, jotta ompelutyön suunnittelu olisi helpompaa ennen osien ompelua huopaan. Taustalla on isäni mökillä keräämiä herkullisia ahomansikoita!

Meriharakka-tyynynpäällinen villakankaalle

2011-07-09T01:00:00.000-07:00

Tämä kummitätini ja hänen miehensä 30-vuotishääjuhliin tekemäni tyynynpäällinen on saanut innoituksensa upeasta Suomen lasten luontokirjasta (Lasse J. Laine ja Iiris Kalliola, Otava 2010, WWF:n Vuoden luontokirja 2010). Koska villalangasta kirjotut yksityiskohdat voi olla vaikeita tunnistaa, tässä otteita kirjasta:

Meriharakan nokka on punainen kuin porkkana ja ääni helposti tunnistettava ko-piik tai pit-pit. Meriharakka on poikkeus kahlaajien joukossa, sillä se ruokkii poikasiaan kolmisen viikkoa. Muiden kahlaajien poikaset etsivät itsenäisesti ravintonsa.

Ruoholaukan eli ruohosipulin ontot lehdet olivat aikoinaan pitkän talven jälkeen saaristolaisille tervetullut C-vitamiinin lähde ja kalasopan mauste.

Rantavehnäkasvustot leviävät juuristoineen laajalle ja sitovat hiekkaa. Rantavehnänä kasvaa myös suolattujen teiden varsilla sisämaassa.

Lämpimät onnittelut Eilalle ja Ollille juhlapäivän kunniaksi!

Automaskotti huovasta

2011-07-04T09:32:00.000-07:00

Vanhimmalla pojalla oli ajatus, että tehdään nuorimmalle kesän aikana itse tehtyjä leluja. Ei muuta kuin mökille verstas pystyyn ja tekemään! Pikkuneiti rakastaa yli kaiken Autot-elokuvan hahmoja ja 12-vuotias lähti arkailematta haasteita kohti. Keskittyneesti lelua tehtiin ja valmistakin tuli. Kylkeen ei saatu vain liekkejä aikaiseksi, sillä keltainen huopa oli päässyt matkasta unohtumaan.

Valmis! Tämä on ollut kovin tärkeä neidille, ja isovelikin oli syystä oikein ylpeä lopputuloksesta.

Kirjava kesälaukku vetoketjulla

2011-06-27T10:31:00.000-07:00

Tähän laukkuun tein kaavat vanhasta Porvoolaisesta käsityökaupasta ostamastani kassista. Laukku on ollut aivan ihana kantaa, kun se on niin kevyt ja menee olan yli vinottain näppärästi. Vetoketjun olin purkanut rikkinäisestä lapsen koulurepusta, Näin sain käyttööni tuollaisen kahteen suuntaan aukeavan vetoketjun. Jonkin verran jumppasin vetoketjun kiinnittämisen kanssa, kunnes hoksasin että helpointahan se on kiinnittää ihan suoraan ompelemalla kummankin kankaan päältä ja lopputuloskin on ihan siisti.

Nyt näyttää pahasti siltä, että tämä katoaa keskimmäisen käyttöön joten täytyy varmaankin tehdä vielä näitä lisää.

Kaulakoru on tehty Kiertävässä tuunauskerhossa, kiitos Outi järjestelyistä!

Aranzi Aronzo autoavaimenperät

2011-06-23T10:23:00.000-07:00

Taas kerran tuli tehtyä 3-vuotiaan mankumisen tuloksena "äiti, mä haluun tällaiset", Aranzi Aronzon Söpöä-kirjaa kun selailevat kummatkin neidit ahkeraan ja toivelista kasvaa joka selailulla pidemmäksi.

Tämän kanssa kyllä meinasi tulla poru, sillä mikään liima ei pitänyt näitä huopapaloja yhdessä, tekokuitua kun ovat. Olisi pitänyt etsiä PVA-liimaa kovemmat aineet esiin, mutta olin hukannut tietysti oikein liimatuubin. No, ehkä tulos ei ollut sievin tällä kertaa.

Mummomekosta hihaton kesäkolttu

2011-06-12T07:54:00.000-07:00

Kävin keväämmällä Kaapelitehtaan Kierrätystehdas-tapahtumassa ja vein sinne kolme kassillista vanhaa ja käyttökelpoista rompetta. Mukaani vaihtorekiltä otin yhden Kuopion Nivamo ky:n ompeleman 100% polyesteri-mekon, ns. mummomekon. Muuten vaate oli priimakunnossa, mitä nyt yksi nappi puuttui.

Inspiraatiota hain Kath Kidstonin kesäleninki -mallistosta, ja erityisesti Sun Spot Orange Echo Dress -leningistä. Malliltaan lopputulos on kyllä sama, mutta koska materiaali on eri niin tämä minun leninki on kyllä aika eri oloinen.

Leikkasin hihat ja kauluksen irti. Hihansuut huolittelin ihan vain päärmeellä, mutta kaula-aukon alle tein kaarrokepalat toisesta hihasta.

Lopuksi tein vyön vanhasta soljesta ja etsin punaisen napin kadonneen tilalle. Tämän mekon kierrätysaste on varmaan 98 prosenttia; kuminauhan pätkä ja ompelulangat olivat ainoat uustuotantoa olevat osat.

Kelpaa oikein hyvin mökkimekoksi!

Kesäkassit marimekko-kankaasta

2011-06-08T10:55:00.000-07:00

Nämä kolme kassia tulevat nuorimmaisen päiväkotihoitajille lahjaksi. Kassien koko on 28 x 33 cm, kahvan pituus 50 cm ja kassien kummallakin puolella on kulmistaan kaarrotetut taskut. Kesäkassin sisään laitoin sudoku-kirjan ja nameja kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Marimekon ystävänpäiviltä ikiaikoja sitten ostamaani harmaata sekundakangasta ei ollut enää niin paljon, että olisin saanut kaikille kolmelle samanlaiset kassit, joten käänsin yhdessä kassissa värit toisin päin. Koska unikkokangas ei ollut sisustuskangasta, jouduin tekemään tähän kolmanteen vuorikankaan. Vuoren tekeminen ilman ohjetta vaatikin aika paljon älynystyröiltä ja sisävuori taisi loppujen lopuksi jäädä saumat väärälle puolelle.

Kaipa sitä voisi aikansa käyttää muuhunkin kuin tällaiseen väsäilyyn, mutten ainakaan tiedä mikä olisi tätä hauskempaa!

Ohje: Kassin ohje on sama kuin Aranzi Aronzon farkkukangaskasseissakin.

Valkoisten puuvillapaitojen tuunailua

2011-06-05T10:40:00.000-07:00

Pusu isälle!

Valkoinen puuvillapaita on helppo uhri, kun yllättää nopea luomispuuska. Pienimmälle olin ostanut kesäksi Lindexiltä kaksi valkoista paitaa; toisen koristelin mieheni syntymäpäivälahjaksi Aranzi Aronzon kissakuvalla ja toiseen tein neidin omasta toiveesta tietokoneukkelin etumukseen.

Lisäksi keskimmäinen tuunasi opettajalleen näin hienon T-paidan. Tyttö sai yllätykseksemme kevätjuhlissa kädentaito-stipendin, joten äitiä ainakin hymyilytti kun tiesi mitä oli opelle laitettu pakettiin omatekoisen kortin lisäksi. Luulisi tämän opettajan ainakin olevan polleata miestä!

Ohje: Trick Markerilla luonnosteltiin ensiksi kuvat paitaan ja sitten käytettiin kangastussia, kangasmaaleja ja Tulip-kohovärejä. Trick Marker on siitä loistava, että se lähtee kostuttaessa irti kymmenessä minuutissa, joten luonnostelu on helppoa.

Lahjalaatikko kukkakalenterista decoupage-lakalla

2011-06-04T10:26:00.000-07:00

Vanhempi siskoni antoi minulle kasan aivan ihania kukkakalenterisivuja. Päätin käyttää ne kaikki kerralla ja hyvään tarkoitukseen, sillä joskus on parempi vetää överit kuin nauttia vajarit. Lakkasin kalenterikuvat kenkälaatikon päälle, vielä sisään syntymäpäiväkortti ja kaikkea mitä kesällä voi tarvita: mm. kevyt puuvillahuivi, kosteuspyyhkeitä, perhospinni ja kesälukemistoa. Onnea, sisko-kulta!

Aranzi Aronzo -pandalompakko

2011-05-28T09:18:00.000-07:00

Samalla kun ompelin keskimmäisen kavereille farkkukangaskasseja (edellinen postaus), keskimmäinen teki itselleen tämän lompakon. Aranzi Aronzo Söpöä-kirjan ohjeet ovat niin selkeästi kuvitettu, että ohjeiden mukaan tekeminen oli 9-vuotiaastakin helppoa. Apua hän tarvitsi vain vetoketjun lyhentämisessä; siihenkin löytyi muuten kirjasta ohjeet.

Ohje: Aranzi Aronzo, Söpöä, Otava 2009

Aranzi Aronzo -farkkukangaskassit

2011-05-25T10:08:00.000-07:00

Kaapissa on ollut ikiaikaista valkoista farkkukangasta, joka on varmaan ostettu silloin kun valkoinen farkku oli viimeksi muodissa - eli 80-luvulla. Kangasta on ollut juuri sen verran, että siitä voisi saada minihameen, muttei muuta. Koska valkoinen minihame ei oikein nappaa päätin pistää kankaat parempaan käyttöön.

Nämä kassit menevät 10-vuotislahjoina keskimmäisen kavereille. Sisälle tulee lahjaksi vielä teeman mukaisesti tietysti magnaa!

Ohje: Aranzi Aronzo, Söpöä, Otava 2009

Aranzi Aronzo -pehmokertut

2011-05-21T23:50:00.000-07:00

Japaniteema sen kuin vain jatkuu. Manga-tyynyliinan jälkeen kaivoimme keskimmäisen kanssa esiin Aranzi Aronzon Söpöä-kirjan, jonka olin löytänyt aikoja sitten Suomalaisen alelaarista. Ohjeet ovat ihan superhauskoja ja helppoja, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille lapsekkaille!

Ruokapöydän tuolien päällyskangasta jäi sen verran yli, että tein leppäkerttu-ohjeen mukaisesti kaksi ötökkää; Leppä-Kertun ja Leppä-Tarmon. Oikeasti ohje oli lompakko, mutta jätin vetoketjun pois. Sen sijaan täytin ötökät jättäen täyttökohdan pään kohdalle ja ompelin sauman käsin kiinni.

Ohje: Aranzi Aronzo, Söpöä, Otava 2009
Taustalla äitini neuloma torkkupeitto

Muita Aranzi Aronzon kirjasta jo tehtyä: pupupussukka, hiuslenkit 1, hiuslenkit 2 ja gekkopussukka.

Tyynyliina magna-kuvalla

2011-05-13T10:48:00.000-07:00

Paras äitienpäivälahja koskaan! 9-vuotias äitienpäivän alla tuumaili, että mielellään tekisi jotain lahjaksi minulle. Ehdotin kärppänä, että hän voisi maalata kangaspalalle jotain niin teen siitä tyynyliinan. Tällainen kuva paketista sitten paljastui! Ja kuten tarkka vainuni oli minulle antanut ymmärtää, mieheltäni tuli lahjaksi juuri sellainen tyyny kuin toivoinkin (mites se nyt noin arvasi!) niin ompelin kuvasta, pitsistä ja lilasta puuvillakankaasta tyynyyn sopivan tyynyliinan. Kyllä nyt on uni maittanut loistavasti äidillekin.

Tyynyn edessä aiemmin tekemäni Aranzi Aronzon pupupussukka ja pikkuneidin ihka ensimmäinen nalle (Annukalta, muuten).

Äitienpäiväkortti sukkahousupaketista

2011-05-08T01:04:00.000-07:00

Isoäidithän perinteisesti ovat ihan lääpällään kun saavat kuvia lastenlapsistaan. Tähän kiveen hakattuun totuuteen perustuen tänä vuonna isoäidit saavat tässäkin perheessä äitienpäiväkorteiksi kehystetyt kuvat lapsenlapsesta. Korttipohjana toimii ikkunallinen sukkahousupaketti (ei sellainen laatikko, vaan pussukkamallinen jossa on ikkuna), jonka olen päällystänyt skräppäyspaperilla ja koristellut niin paljon kuin vain sielu sietää.

Hauskinta olisi ollut, jos olisin löytänyt kuvan koko perheestä. Mutta kas kummaa, aina joku puuttui tai ainkin sitten oli väärän kokoinen tähän tarkoitukseen. Tästä tulikin mieleeni, että pitää muistaa vihdoinkin käydä ihan valokuvaajalla ottamassa virallinen perhepotretti pikaisesti.
Iloista äitienpäivää kaikille!

Nelli Nuudelipää -paita 3-vuotiaalle

2011-05-01T08:27:00.000-07:00

Meillä sen kun Risto Räppääjä -kuume riehuu yhä vaan. Vielä tämä piti tehdä hupparin kaveriksi, Nelli Nuudelipää -paita, kun sitä niin pitkään ruinattiin. Punavalkoinen raitatrikoo oli helppo ostos, mutta punaisen hihatrikoon löytyminen olikin vaativampaa. Mallitilkku kädessä tajuaa kuinka monta kymmentä punaisen sävyä voi olla olemassa. Viimein ale-laarista löytyi juuri oikean kokoinen pala viidellä eurolla.

Neiti laulaa tässä että "NN, niin kuin Nelli Nuudelipää" -seuraavaa Risto Räppääjää -elokuvaa odottellessa. Keskimmäinen heitti, että seuraavaksi äidin pitää tehdä itselleen Rauha Räppääjä -paita. Mikä ettei, sekin on ihan hauskan näköinen!

Ohje: Suuri Käsityölehti 4/2008

Mohair-lankainen pitsijakku

2011-04-29T17:00:00.000-07:00

Koko talven olen palellut töissä ja nyt kun tulivat lämpimät säät niin sain tämän valmiiksi.

Muuten kerrankin kaikki meni niin kuin suunnittelin. Yleensä neuleeni tuppaavat menemään jostain kohtaan liian isoksi tai jotain kummallista tapahtuu matkan varrella. Nyt edes lanka ei loppunut kesken, sillä tähän lankaakin meni vain kaksi sataa grammaa. Mutta, mutta! Kun puin valmiin neuleen päälle niin hoksasin yhden virheen: nappilistan pentele on väärällä puolella!

Väärällä puolella olevat napit ovat ehtaa 60-lukua, isoäidin nappivarastosta haalittu kokoon. Muutenkin malli on mukavan vanhahtava, tosin äitini tokaisi nähdessään neuleen ettei tuolloin ollut tapana tehdä noin avaraa pääntietä. Niin muuten ei varmaan ollutkaan, sen verran ovat ajat muuttuneet 50 vuodessa.

Ohje: Suuri Käsityölehti 20/2009, lanka Novitan Rose

Lippis päivänsankarille

2011-04-26T10:16:00.001-07:00

Syntymäpäiviensä illan ohjelman kunniaksi Annukka sai pukeutua juhlissaan yli 60-vuotiaaksi ja jokaisella eläkeläisellähän on tunnetusti lippis! Tätä varten maalasin siniseen lippikseen hänelle "birthday girl" -tekstin ja liimasin mukaan pari muovitimanttia. Peruukin kanssa tämä kombo antoi rutkasti lisäikää juhlakalullemme.

Tämä oli kyllä ainoa kerta kun olen nähnyt Annukan lippis päässä. Ei taida tämä päähine päästä kulahtamaan käytössä...

Ja nyt jotain aivan muuta!

2011-04-25T09:38:00.000-07:00

Monty Pythonia lainatakseni "and now for something completely different!" eli Annukan gaalajuhlien palkinnot! Elokuvaglamourista ammentava juhlatilaisuus oli oiva tilaisuus jakaa osallistujille palkintoja. Sarjoja oli monia mm. parhaat rock-veljekset, Mrs New Kids on the Block -wannabe ja paras allergeeni.

Valmistimme nämä kahdestaan Annukan kanssa ja saimme ihmetystä aikaiseksi spray-maalatessamme näitä ulkona. Vanhempi setä paheksui selvästi puuhaamme, sehän nyt näytti lähinnä siltä että kaksi naista suttaavat kultaa kynttilänjalkaan tyrkättyihin barbeihin, mutta nuorempi polvi osoitti jo ihailua. Valmista tuli yllättävän nopeasti ja lopputulos oli näyttävä.

Juhliin Annukka oli valmistanut asianmukaiset trailerit ja palkinnot ojennettiin ja vastaanotettiin suurella pieteetillä. Mahtaa näyttää komealta takan reunuksella vaikkapa Aina valmis kuin partiolainen tai Parhaat muotisiskokset -palkinto!

Ohje: Käytettyjä kynttilänjalkoja ja leluja liimattu suurta luovuutta osoittaen ja spray-maalattu lopuksi kultaiseksi.

RR-huppari isosiskollekin

2011-04-21T11:10:00.000-07:00

Isosisko halusi tehdä itselleen samanlaisen hupparin kuin mitä tein pikkusiskolle. Nyt uusi ompelukone pääsi kunnon käyttöön, etenkin kun koneessa oli sellaiset asetukset ettei tarvitse pelätä tottumattoman ompelijan saavan neulaa sormeen. Autoin hieman hupussa ja etutaskussa, muuten 9-vuotias teki kaiken ihan itse; kaavat, leikkaamisen ja ompelemisen. Hieno tuli!

Ohje: Suuri Käsityö 4/2008

Keskeneräisen tekeleen ompelu

2011-04-10T09:17:00.000-07:00

Kävin läpi kangaslaatikoitani ja sieltä löytyi tummansininen veluuritekele. Olin ommellut sen vanhimmalle pojalleni juhlatakiksi aikoja sitten, mutta jostain syystä en ollut koskaan saanut laitettua siihen vuorta. Alle kuuluvan haalarin olin kyllä saanut ommeltua ja sitä oli poika pitänyt serkun kastejuhlissa. Tosin serkkupoikakin on nykyään jo kymmenvuotias, joten ihan eilisistä ompeluksista ei ole kyse.

Nyt valitsin trikoosametin lisäksi Marimekon tasaraitaa vuoreksi. Kaavat olivat kadonneet aikoja sitten, mutta käsivaraltakin onnistui vuorin leikkaaminen kohtalaisen hyvin. Pulkkakolarissa nenänsä punaiseksi saanut 3-vuotias oli aivan ihastunut nähdessään takin ja syykin selvisi pian "äiti teki melilosvotakin!".

Helmet uusiokäyttöön

2011-04-07T04:55:00.000-07:00

Äitini laittoi ison pussin rikkimenneitä helmiä ja koruja minulle askarreltavaksi jokunen vuosi sitten. Nyt oli aika käydä sitten näiden kultaisten ja ruskeiden helmien kimppuun. Tämä koru käy kivasti oikeastaan melkein minkä värin kanssa tahansa. Mitähän sitä seuraavaksi niistä lopuista keksisi?

Kirjekuorityynyliina

2011-04-04T09:32:00.000-07:00

Olen ostanut kauan kaipaamani ompelukoneen! Kävin ostamassa Husqvarna Viking Emerald 183 -koneen Erkin saumasta ja tikistä ja olin todella tyytyväinen siellä annettuun opastukseen. Syksyllä tulee vielä kutsu erilliseen tutustumisopastukseen ompelukoneen toimintoihin. Erinomaista palvelua siis!

Voi onnea nyt kotona uudella Husqvarnalla harjoitellessani, sillä tikki on suoraa ja kone toimii nöyrästi juuri niin kuin haluan. Ylhäällä ensimmäinen koekappale, tyynyliina nuorimmaiselle. Tyynyliinan balleriina oli valmis aplikaatio, tässä on lisätty vain koristetikkaus ympärille ja nimikirjailu.

En todellakaan jää kaipaamaan entistä koulukonetta, joka teki syheröä ja lenkkejä tikkiin puhumattakaan neuloille sattuvaa hävikkiä kun ne napsahtelivat poikki syystä tai toisesta.

Ihan pelkillä kiitoksilla ei uusi koneenikaan pääse, sillä risuja uudelle koneelle tulee kyllä erittäin huolimattomasta opaskirjan oikoluvusta. Kirjoitusvirheitä oli luvattoman paljon ja osien nimet väärin nimetty. Ompelukoneen opaskirja on niin tärkeä opas, että sen oikolukuun olisi voinut laittaa ihan hyvin ne pari kymppiä, jonka oikolukeminen ammattitaitoisella oikolukijalla maksaa eikä tarvitsisi lukea nyt otsikoita kuten "persompelutekniikka" (perusompelutekniikka) ja "saksakissa" (siksak-ompeleessa).

Käsilaukku josta tuli hattu

2011-04-03T05:49:00.000-07:00

Joskus projekti lähtee ihan käsistä, etenkin jos lähtee neulomaan fiiliksellä itselleen ilman ohjetta. Tästä piti tulla käsilaukku. Olin suunnitellut, että siitä tulisi sellainen vanhanmallisesti pussittava huopakassi, mutta jossain vaiheessa menin lisäyksissä sekaisin ja siitä tulikin baretti. No, en viitisinyt alkaa neuletta purkaakaan vaan nakkasin pesukoneeseen huopumaan ja - voila - siinä se oli. Hattu.

RR-huppari

2011-03-31T07:35:00.000-07:00

Lapsilla on välillä hartaita toiveita ompelutoiveita äidiltä, ja tämä on yksi niistä: Risto Räppääjä -huppari eli Listo Läppäjää -heppali, kuten neiti itse asian muotoilee. Kolmevuotias oli kärttänyt tätä pitkään, kun oli kerran päässyt näkemään kuvan äidin vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kangaskin oli valmiina ja kun kerran taloyhtiön kerhohuoneella oli saumuri käytössä, niin pääsin surauttamaan valmiiksi hupparin yhdessä illassa. Kiitos Maisa resorista, on kyllä aivan oikean värinen!

Tämä oli niin mieluinen, että nukkumaankin olisi halunut mennä tämä päällään. Ja isosisko haluaa samanlaisen, tottakai!

Ohje: Suuri Käsityö 4/2008

Korjattu ametistikoru

2011-03-22T07:35:00.000-07:00

Äitimme pyysi, että hommaisin kuvan riipukseen kivan ketjun hänelle syntymäpäivälahjaksi. Aiemmin korussa oli ollut paksu hopeinen ketju, mutta minne lie karannut ajan saatossa. Nyt siis toiveissa oli ottaa äidin isoisän lahjoittama tanskalainen riipus uusiokäyttöön uuden ketjun kanssa.

Suuntasin tässä pari viikkoa sitten Helsingin Kädentaitomessuille Wanhaan Satamaan naapurin kanssa. Riipuksen oli ottanut mukaan ja sieltä pääsinkin helposti kerralla katsomaan korun kaikki osat matkaan mukaan. Ametistit ketjuun ostin Omakorun pöydältä, hopeanväriset muovihelmet taas löytyivät Helmien talon valikoimista. Väliin pujottelin Annukalta ja serkultamme aiemmin saamani helmet antamaan isoille helmille tilaa. Helmet on pujoteltu vaijeriin ja stopparina käytin putkea.

Lopuksi vielä sujautin syntymäpäivälahjan violeteksi tuunattuun suklaarasiaan, jonka olin saanut sankarilta joku viikkoa sitten tuliaisina Latviasta. Tästä tulikin kaiken kaikkiaan aika ekohenkinen lahja. Iloista syntymäpäivää, äiti!

Meikkipaletti kirjasta

2011-03-10T11:47:00.000-08:00

Ostin taannoin Ameriikan matkalta ihanan Smashboxin Wish Eye Paletten, mutta vaikka värit paletissa ovat aivan ihanat, pakkaus on törkeän iso (3 cm x 14 cm x 19 cm), joten sitä oli hankala kuljettaa mukana. Lisäksi paletissa olevat neljä alinta väriä ovat geeli rajausvärejä, jotka tietty kuivuivat aivan ite edestään. Eli ne joutivat roskiin. Siispä päätin tuunata itselleni uuden paletin!

Ohje: Uusi paletti on tehty 2e maksaneesta kirjasta (koko 0,7 cm x 13,5 cm x 16 cm), jonka siskoni Kaisu bongasi avuliaasti Akateemisen alelaarista. Leikkasin kirjasta sivut pois ja koristelin skräppäyspapereilla ja muilla koristeilla. Varovasti poistin vanhasta paletista meikkinapit liuttamalla vanhaa hieman jo tylsynyttä veistä niiden alla. Tässä kannattaa olla TODELLA varovainen, itse aloin olemaan liian reteä, ja siksi lila-väri kärsikin vähän prosessissa... Irrotettuani liimasin värit uuteen alustaansa, reunustin sen pahvilla ja liimasin vielä päälle kauan sitten Ikeasta ostamani tarrakehyksen, jota piti kyllä vähän leikata sopivaksi. Vanhan paletin laatikko jäi onneksi aivan kokonaiseksi, joten aion siitä muokata nyt seuraavaksi korurasian! Waste not, want not, kuten jenkki sanoisi! ;o)

Pinnipää III

2011-03-09T07:53:00.000-08:00

Vielä yksi piti päästä näitä tekemään! Tällä kertaa tein sinikeltaisen ja tein ilmeestä 20-lukulaisen. Nyt varmaankin pitää jo lopettaa näiden tekeminen, sillä alkaa loppua nuo oikean ikäiset tyttölapset ympäristöstä joille voisi tällaisen lahjoittaa.

Täältä löytyvät myös Pinnipää I ja Pinnipää II sekä ohjeet.

Trikoomekot

2011-03-05T07:22:00.000-08:00

Suuri Käsityö -lehdessä 1/2011 oli tämä malli, joka sytytti heti. Kuvista ei ehkä saa oikein hyvää kuvaa, mikä on trikoovyön juju, mutta SK:n omista kuvista kannattaa käydä paremmin katsomassa. Päällä ovat kumminkin todella mukavat ja sopivat melkein tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Mukavinta tässä oli, että taloyhtiömme kerhohuoneella on mahdollisuus käyttää saumuria joka keskiviikko ja sain surautettu mekot pikavauhtia kankaiden leikkaamisen jälkeen. Näin helppoa ompeleminen ei ole ollut aikoihin!

Ohje: Suuri Käsityö 1/2011, malli nro 14, trikookankaat Eurokangas.

Pinnipää II

2011-02-18T23:50:00.000-08:00

Toisen pinnipään tein purkaamastani puuvillaiseta neuleesta. Tällä kertaa laitoin silmiksi napit, muuten toteutus oli sama kuin edellisessä.

Laukku vanhoista farkuista

2011-02-13T08:23:00.000-08:00

Tarvitsin läppärilleni kätevän laukun, jossa sitä voisi kantaa. Läppärilaukkujahan on vaikka millä mitalla, mutta kaikki joita katsoin olivat joko liian business-like tai sitten hankalia kuljettaa. Läppärini painaa kuitenkin vajaa 2kg, ja kädessä sen kuljettaminen alkaa aika pian tuntumaan.

Halusin nimenomaan läppärilaukun, joka ei näytä läppärilaukulta. Osittain siksi, että se ei sovi tyyliini, mutta myös siksi, että varkailla olisi hieman vaikeampaa... ;o)

Tässä nyt sitten on lopputulos! Tein laukun rikki menneistä farkuista, joissa oli näyttävät takataskut. Laukussa on siis neljä kätevää taskua valmiina!

Ohje: Leikkasin farkuista jalat pois, ja ompelin alaosan kiinni. Varmuuden vuoksi vedin kolme kertaa ompelukoneella pohjan kiinni: läppäri on sen verran arvokas, että en halua ottaa riskiä pohjan repeämisestä!

Mittasin sopivan määrän vuorikangasta ja ompelin sen koneella pussiksi. Kiinnitin sen kuitenkin laukkuun käsin ompelemalla, koska äidin ompelukone ei tuollaiseen määrään kangasta pure.

Olkaimen punoin neljästä pitkästä kaistaleesta farkkua ja yhdestä ruskeasta silkkinauhasta. Farkuista leikkasin ne haaroissa olevat tikkaukset tuohon olkaimeen, on ainakin tukeva ja paksu olkain! Olkaimen päät ompelin käsin kiinni ja leikkasin samanpituisiksi. Päät jätin viimeistelemättä, saavat hapsuuntua käytössä.

Nuo hopeiset soljet löysin äidin kätköistä, ja ompelin ne karhunlangalla kiinni laukkuun. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ommella ne kiinni ennen vuorta, mutta ajattelin alunperin käydä suutarilla kiinnittämässä ne. Suutari vaan nauroi päin naamaani, joten jouduin pohtimaan asiaa uudestaan kotona. Olkain on vain pujotettu noihin solkiin, eli olkaimen pituutta saa ihan vapaasti muutettua.

Taidan jossain vaiheessa lisätä tuohon jonkun nauhan, jolla saa tuon suuaukon sidottua kiinni, vaikkakaan se ei ole pakollista. Farkku on sen verran napakkaa, että näyttää pysyvän pystyssä ilmankin.

Ruskeat lapaset neulahuovutuskukin

2011-02-12T03:46:00.000-08:00

Villatakkiin sopiva kaulaliina ja myssy olivat löytyneet aiemmin jo Käsityömessuilta Wanhasta Satamasta, mutta tähän asti käyttämäni lapaset olivat vaaleansiniset eikä se tietenkään käy mitenkään päinsä.

Neuloin nämä lapaset Suuri Käsityö -lehden ohjeella 11-12/2007 ja neulahuovutin mukaan kukat pipon ja kaulaliinan värityksellä. Pieniä yksityiskohtia on muuten hankalaa neulahuovuttaa, neula oli varmasti useammin sormessa kuin huovassa. Seuraavaksi olisi tarkoitus vielä neuloa tähän sopivat säärystimet, mutta olen hukannut jonnekin langan. Pöh!

Virka-asu vauvalle

2011-02-10T10:21:00.000-08:00

Laitoin pikkuneidin pieniä vaatteita kiertoon sukulaisperheen vauvalle. Yksi kiertoon menevistä bodyistä oli saanut kaula-aukon lähelle pesun kestäviä roiskeita. Melkein heitin sen roskiin. Melkein, sillä loppujen lopuksi vietin pari rattoisaa tuntia maalaten kankaalle kauluksen ja kravatin. Lopputulos; vauvan virka-asu!

Ohje: Luonnostelin kuvan Magic-kynällä, jonka jälki lähtee irti vedellä tai odottamalla pari päivää. Maalasin suoraan kankaalle kangasmaaleilla, jotka olen ostanut joskus ikiaikoja sitten häittemme pöytäliinojen koristeluun.

Raitasukat 7-vuotiaalle

2011-02-05T02:17:00.000-08:00

Näinkin voi käydä. Olin neulomassa sukkia kunnon varoitusvärein, jotta kummityttö saisi helposti sukkalaatikosta löytyvät sukat joululahjaksi. Kävi vain niin, että ennen joulua ensimmäinen sukka katosi mystisesti neuloessani toista. Etsimme vaikka mistä, kunnes annoin periksi ja päätin että sukat saavat jäädä tältä joululta laittamatta.

Joulun jälkeen sitten kun vein sanomalehtiä roskiin sukka löytyi 16. ja 17. joulukuun lehden välistä. Selvisi sitten sekin mysteeri, onneksi. Neuloin toisenkin sukan loppuun ja laitoin jälkilähetyksenä paketin postiin, onhan tuota talvea vielä jäljellä vaikka kuinka.

Ohje: Hyvä villasukan ohje löytyy vaikkapa Suuren Käsityö -lehden nettisivuilta. Lanka 7-veljestä, puikot 3,5.

Pinnipää

2011-01-26T09:17:00.000-08:00

Kuten edellisen postauksen myös tämänkin innoituksena oli Emma Hardyn kirja Intona ompeluun. Varsinaisessa ohjeessa roikkui huopakukista pitkiä nauhoja, joihin saattoi kiinnittää pinnejä, mutta sen sijaan teinkin pään vanhasta vauvapeitosta ja sukkalangasta. Ompelin vauvapeitosta leikkaamani kappaleen reunat aivipistoilla ja liimasin taakse pahvin. Hiukset ompelin jakaukselle keskeltä ja korvalliselle pompulat kiinnitin myös tukevasti. Lisäksi liimasin näistä kohdin hiukset, jotteivat ne purkaannu kampauksesta kun pinnejä otetaan ja laitetaan takaisin. Neljä palmikkoa ja pari nauhaa jäivät roikkumaan vielä hiuksen alta, näihin on helppo napsauttaa nopeasti pinnit kiinni.

Ohje: Intona ompeluun, 35 hauskaa ja helppoa ompelutyötä lapselle, Emma Hardy (Mäkelä 2010).

Huopaleivonnaiset

2011-01-20T23:50:00.000-08:00

Pikkuneitimme täytti jo kolme vuotta! En aikonut tänä vuonna tehdä hänelle mitään itse, riittäisi hyvin ne lahjat jotka olimme ostaneet kaupoista. Näin siis kunnes menin avaamaan kirjastosta lainaamani Emma Hardyn ihanan Intona ompeluun -kirjan. En voinut vastustaa kiusausta kun näin kirjan herkulliset huopaleivonnaiset, ne oli ihan pakko tehdä!

Leivonnaiset menivät aivan täydestä, sillä synttärisankari haukkasi onnellisena yhdestä ennen kuin ehdin varoittaa häntä. Onneksi oikeaa kakkua oli tarjolla jälkikäteen ja näillä on ollut kiva leikkiä nukkien kanssa kakkukestejä jo nyt monet kerrat.

Pakkasin valmiit leivonnaiset oikeaan keksirasian pohjalle ja kietaisin päälle sellofania.

Ohje: Intona ompeluun, 35 hauskaa ja helppoa ompelutyötä lapselle, Emma Hardy (Mäkelä 2010). Muokkasin ohjetta sen verran, että ompelin rypytetyn nauhan munkin ympärille kermatäytteeksi ja lisäksi rypytin myös muffinivuoat valkoisesta huovasta ennen ompelua.

Käsilaukun pelastusyritys

2011-01-18T07:27:00.000-08:00

Juhlakäsilaukku oli saanut pikkujouluissa juomat niskaansa ja harmaa satiinikangas oli mennyt siitä kirjavaksi. Käsilaukkua ei oikein voi pestä, kun sen tukimateriaali on luultavammin pahvia, mutta en minä sitä roskiinkaan halunnut heittää. Aluksi ajattelin liimata kankaaseen muovitimantteja, mutta arvelin etteivät ne olisi kestänyt käyttöä kovinkaan pitkään.

Päätin kokeilla ommella kokeeksi pari paljettia ja onneksi olin ostanut käyriä helmineuloja, sillä niiden avulla sain lopulta kaikki helmet ja paljetit aika kivasti ommeltua kiinni. Näillä keinoin sain läpän koristeltua.

Vaikeampaa oli saada laukun alaosa siistiksi, koska siinä on ryppyjä. Päätin ommella suoralla helmineulalla läpän alareunaan hapsureunan. Oikeasti laukku olisi kyllä pärjännyt ilman näitä ihan hyvin, jollei harmaat roiskeet olisi paistaneet suoraan silmiin.

Ehkä kaikki roiskeet eivät täysin peittyneet, mutta nyt silmä ohjaatuu katsomaan jotain muuta ja se riittääkin tähän tarkoitukseen. Jokaiseen hapsuun käytin 8 harmaata, yhden hopean ja 3 sinipunaista lasihelmeä, väliin ompelin aina hopean värisen helmen. Aikaa kului pari iltaa, mutta mitä muuta sitä kolmen lapsen äiti tekisi kuin näpräisi helmillä ja paljeteilla?

Mohair-lankainen kauluri

2011-01-09T01:24:00.000-08:00

Tarkoitus oli tehdä pitkä saali mohair-langasta, mutta sitten mokasin ottamalla käsityöpussista epähuomiossa juuri sen langan, jota oli liian vähän. Kun olin päästellyt aika pitkälle huomasin virheeni ja jouduin miettimään uudelleen kuviot. Näin ollen tein sitten kaulurin ja liitoskohtaan pistin huovutetun kukan. Oikeastaan tämä on aika mukava ja huoleton, koska pysyy lämpimästi paikallaan.

Ohje: Lanka Novita Rose (kaksi kerää), turkoosi, Puikot nro 8
Reunapitsi nro 292, Kauneimmat neulemallit, Lesley Stanfield, Gummerus 2008
Luo 70s + reunapitsit (2 x 7s), neulo ainaoikein reunapitsien välillä. Neuleen mitat 90 cm x 65 cm, lyhyttä reunaa ompelin yhteen 10 cm toisesta reunasta laskien 20 cm:n päähän. Kukan on huovuttanut esikoinen.

Avoin helmikoru vanhasta tuikusta

2011-01-03T01:51:00.000-08:00

Tätä korua ei olisi ilman rakkaita siskojani! Vanhelmpi siskoni antoi vanhan rikkoutuneen helmituikkulyhdyn työstettäväkseni. Tuikku oli lähtenyt purkaantumaan ja se oli enää pelkkä mytty vihreitä helmiä rautalangassa. Mutta helmet olivat aivan ihanan värisiä! Aluksi tein siitä joulukoristeen (kts vanha postaus), mutta purin sen nyt tähän, sillä ajattelin että joulukoriste ei ehkä nyt kumminkaan ollut onnistuneimmasta päästä.

Lisäsin alkuperäisten vihreiden helmien seuraksi opaali- ja kirkaslasihelmiä. Samalla pääsin kokeilemaan nuoremman siskoni antamaa joululahjaa, helmityöalustaa, jossa on kaatonokka tarpeettomien helmien kaatamiseksi takaisin pussiin. Toimi hienosti ja helmet pysyivät kivasti hyppysissä! Kaksinkertaisten helminauhojen päähän laitoin vielä helmiäislehdet koristeiksi.

(Tässä ja edellisessä kuvassa taustana äitini neuloma torkkutäkki pojan pojalleen.)

Glamour-tuunatut lapaset

2010-12-30T02:53:00.000-08:00

Sisko toivoi joululahjaksi lapasia, jotka sopisivat aiemmin pitsikukkalaitteella tekemääni saaliin. Kyseinen puuvillalanka oli vain loppu, eikä oikein olisi edes soveltunut lapasiin langaksi, joten kerrankin päätin käydä kaupasta ostamassa lapaset ja pistää ne lahjapakettiin hyvällä omalla tunnolla.

Sainkin hämmästyä kaupassa oikein kunnolla, kun hyllyillä oli vain pari paria mustia lapasia. Myyjä kertoi, että kylmä talvi oli tyhjentänyt hyllyt kerralla tumpuista. Ostin sitten nämä lapaset, kun tuntuivat sormiin lämpimiltä. Kotona yritin etsiä oikean väristä lankaa lapasten somisteluun ja tein samanlaisen ratkaisun kuin edellisissä lapasissa. Lisäksi ompelin vielä paljetteja ja helmiä, niitä kun ei voi oikeastaan olla koskaan liikaa.

Siililapaset 9-vuotiaalle

2010-12-28T03:00:00.000-08:00

Edellisen postauksen muotinuken sängyn lisäksi toinen harras toive keskimmäisellä on ollut jo vuosien ajan saada siililapaset, sellaiset jotka hän näki joskus muinoin Suuri Käsityö -lehdessä. Aina joulun aikaan hän on kainosti muistuttanut tästä ikiaikaisesta toiveesta, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Nyt sitten otin vakavasti pyynnön, ennen kuin käy niin että lapaset tulevat vasta kun moiset lapsellisuudet eivät enää kiinnosta.

Ikävä juttu vaan, että olin tässä välissä hukannut jo ohjelehden, mutta ajattelin kumminkin kokeilla onnistunko tekemään oikean oloiset ilman ohjeita. Neuloin lapaset Suuren Käsityö -lehden ohjeella 11-12/2007 ja tein selän siilinpiikit kahdella harmaalla langalla (Novita, 7-veljestä). Tarpeeksi tuuhea nukka tulee kun tekee kaksinkertaisen nukan lapsen joka 3. silmukalle. Tähän M-kokoiseen lapaseen tuli 7 x 8 nukkaa. Ryijynukan ohje kaspaikassa, tosin nämä nukat tein virkkuukoukulla.

Korvanlehti: 5 ktjs, 4 p, näin korvasta tulee hieman kupera. Silmät linnunsilmäpistolla ja kirsu 3-kertainen solmupisto.

Muotinukelle peti

2010-12-26T00:39:00.000-08:00

9-vuotias tytär on pyytänyt useasti tekemään muotinukeilleen sängyn, mutta aina se on jäänyt. Nyt kumminkin löytyi kirpparilta hieno, käytetty Bratz-nukke, jonka halusin antaa hänelle lahjaksi. Lisäksi kaapista löytyi tyhjä pelilaatikko, joka oli täydellisesti nuken kokoinen. Decoupage-lakkaa tärvääntyi aika paljon tämän tekemiseen ja ehkä vähän aikaakin, mutta on sitten ollut lahjan saajakin todella mielissään!

Pohjustin paketin liimaamalla decoupage-lakalla valkoista paperia ja päälle liimasin lahjapapereita. Fiskarisin kuvioleikkurilla oli helppo tehdä helmakuvio sänkyyn. En tiedä sitten nyöristä kumpi on oudompi, se isoäiti joka on tuon suruaddressinarun laittanut talteen vai se tyttärentytär, jonka sen liimasi tähän kiinni, mutta hyvältä näyttää! Patjan ja tyynyn liimasin ruusukankaasta, satiinikanttinauhasta ja vanusta.

Palapelin paloista joulukranssi

2010-12-23T02:00:00.000-08:00

Kirsi toteutti hauskan idean Kiertävässä tuunauskerhossa; maalasi palapelinpalat spray-maalilla hopeisiksi ja liimasi kranssin muotoon. Päälle hilettä ja lumihiutaleen muotoisia paljetteja. Keskelle hän vielä taiteili hauskan pallon paperimassapallosta ja paljeteista. Ihanan hauska ja erilainen joulukranssi!

Ruusupallot joulukuuseen

2010-12-20T02:00:00.000-08:00

Joskus sitä on vain väärässä. Olin ihan varma etten osaa käyttää lahjaksi saamaani ruusukangasta mihinkään. Kuosi on suloinen, mutta en tiedä mihin sitä voisi käyttää. Nyt olen kumminkin keksinyt sille käyttöä jos toista, tässä massapallojen päälle liimattuna.

Kiedoin massapallon ympärille vielä satiinilankaa ja kirjoitin kohovärillä lasten nimet kohokangasvärillä. Lopuksi vielä nappi keskelle rusettia. Eikös tämä ole vähän Cath Kidston -tyyliä?

Korut vanhoista avaimista

2010-12-18T23:19:00.001-08:00

Annukka teki tämän ihanan korusetin Kiertävässä tuunauskerhossa isoisän säilyttämistä ikuaikaisista avaimista. Todella onnistunut kokoonpano!

Jouluvalo ikkunaan vanhasta oviverhosta

2010-12-17T07:24:00.000-08:00

Yhdessä tuunaamisessa on kyllä tämä parasta; toisen idea jalostuu seuravan toimesta upeaksi jouluvaloksi! Kirsi laittoi liimapistoolin täydellä höögällä sauhuamaan ja sai aikaan Ikean oviverhon helmistä erilaisen joulukranssin. Outi taas keksi laittaa siihen jouluvalot, ja voilà, täydellinen valoinstallaatio oli valmis! Trés bien!

Kipsikoristeita joulukuuseen

2010-12-14T02:00:00.000-08:00

Viime vuodesta oli kaappeihin jäänyt kipsikoristeita, joita olimme yhdessä maalailleet tyttären synttärijuhlilla. Nyt maalasimme loput joulukuuseen pääväreinä vihreä, pinkki ja violetti. Sitten vielä lakkasimme decoupage-lakalla, jotta pinta jäisi vähän kiiltoa ja lopuksi oikein paljon paljetteja.

Kauhulla maustettu joulutuikku

2010-12-12T02:00:00.000-08:00

Jos jouluna ei kammota tarpeeksi päästä palava steariinipukki, niin tämä voisi olla hyvä vaihtoehto! Outi tuunasi rikkoutuneen hirviö-kynttiläjalkaan uudet siivet rautalangasta ja harsosta ja antoi jalalle uuden maalipinnan.

Pöllökoristeet joulukuuseen

2010-12-10T02:00:00.000-08:00

Olen höpsähtänyt pöllöihin, enkä voinut vastustaa kiusausta Kiertävässä tuunauskerhossakaan. Massapallon (kananmunan muotoinen) päälle decoupage-lakalla kiinnitin serviettejä, laitoin siiviksi höyheniä ja viimeistelin paljeteilla. Onneksi nykyään saa kuuseen laittaa melkein mitä vain kimaltavaa, joten hyvällä omalla tunnolla laitoin nämä kaksi roikkumaan muiden mukaan.

Piparkakkulahjat

2010-12-09T09:47:00.001-08:00

Meillä tehdään joka vuosi piparkakkutalo ja syödään tyttöjen synttäreillä joulun jälkeen. Tällä kertaa vanhempi tytöistä sai päättää mitä tehdään ja hän keksi pyytää piparkakkulahjoja.

No mutta, sehän sopii! Tällaisella suurpiirteiselle kokkaajalle käy hyvinkin suunnikaiden ja neliöiden väsääminen. Lisäksi laitoin sisälle ylläreitä "paketin" avaajille, joita saa nyt sitten odottaa itsekin kieli pitkänä vielä monta viikkoa. Kaiken lisäksi isompi neiti teki valtaisan työn tekemällä toisen paketin, sen jonka hän saa avata sitten itse.

Paras oppimani piparkakkutalon vääsäämisohje on käyttää pelkkää kuorrutetta ja laittaa kuivumisen ajaksi sauma kiinni yhdellä nuppineulalla. Toimii tosi hyvin, jos vain muistaa kanssa ennen syömistä poistaa nuppineulat. Neula laitetaan vain niin pitkälle kuin on pakko, muuten sitä on vaikea irrottaa. Irrottaessa on hyvä pyörittää nuppia sen verran, että neula tulee mukavasti pois piparista.

Toinen hyvä vinkki on leikata terävällä veitsillä vielä kuuma piparielementti oikean kokoiseksi käyttämällä alkuperäistä mallia. Piparit tuppaavat laajenemaan uunissa välillä yllättäviinkin suuntiin, näin saumoista tulee suunnilleen suorat. Tosin minun kärsivällisyydellä en ole koskaan saanut aikaiseksi sellaista piparirakennusta, jossa kaikki saumat olisivat nätisti.

Hyvää onnea toivottava joulukoriste

2010-12-08T02:00:00.000-08:00

Kiertävässä tuunauskerhossa Annukka päätti muuttaa hyllyyn pölyttymään jääneen matkamuiston joulukoristeeksi. Kisu sai päällensä lumisadetta ja käteensä kristallikoristeen. Tämä koriste hakkaa kultaiset enkelit ja posliiniset joulupukit mennen tullen!

Erilainen joulukranssi 2

2010-12-06T07:00:00.000-08:00

Vai onko se tällainen joulukranssi? Nyt joku kielitieteilijä voi kertoa paremman vastineen.

Kirsi kumminkin teki Kiertävässä tuunauskerhossa ovikoristeen, jossa roikkuu lusikoiden pesiä. Hauska ja lämminhenkinen koriste, joulupuuromeininkiä!

Decoupage-lakatut massapallokoristeet kuuseen

2010-12-06T06:54:00.000-08:00

Lisää palloja adventtikuuseen! Nämä pallukat tein samaan aikaan Kiertävässä tuunauskerhossa kuin pöllötkin. Massapalloihin decoupage-lakkaaminen on hankalaa puuhaa, pallot kun imevät itseensä kiitollisen määrän kosteutta. Päälle maalasin vielä kiemuroita sekä hopeamaalilla että hileliimalla ja liimailin paljetteja ja muovitimantteja.

Erilainen joulukranssi 1

2010-12-04T05:05:00.000-08:00

Jouluruokaa kannattaa maustaa kunnollisilla mausteilla, niin miksei myös joulukoristeissakin voisi olla vähän potkua? Outi laittoi Kiertävässä tuunauskerhossa muovilelut uusiokäyttöön! Pohjana mustalla harsolla päällystetty kehikko, päällä joulukoristeita ja uusiomaalattuja muovileluja.

Jouluinen hiuskoriste

2010-12-02T09:42:00.000-08:00

Jouluna saa rönsyillä! Tämän ihanan romanttisen hiuskoristeen taiteili Annukka Kiertävässä tuunauskerhossa. Mukana mm. käytöstä poistettuja avaimia, tekokukkia, joulukoristeita ja kultahilettä - tietysti!

Joulukuusenkoriste mallia "kristallikruunu"

2010-11-28T05:36:00.000-08:00

Kiertävässä tuunauskerhossa, tällä kertaa meidän kerhohuoneella, oli aiheena kummalliset joulukoristeet. Laitan nyt pikaisesti vain yhden kuvan blogiin, joulukuussa sitten lisää.

Nämä lasihelmet ovat isosiskon tuomasta tuikusta ja näistä saimme aikaiseksi monenmoista kivaa yhdessä. Ajatuksen tähän olin napannut Stockmannin joulukoristeosastolta, siellä oli vaikka kuinka hienoja kristallikruunuhäkkyröitä joulukuuseen laitettavaksi. Tekeminen osoittautui yllättävän haastavaksi ja väkersin tätä varmaastikin reilun tunnin. Voi olla niin etten pääsisi joulukoristemarkkinoilla kunnon tuntipalkoille näillä taidoilla!

Paitatuunailua

2010-11-24T10:59:00.000-08:00

Annukka-sisko ja Kirsi-serkku toivat läjän paitojen tuunaamiseen sopivaa välineistöä Amerikan reissultaan. Näistä olisi saanut aikaiseksi vaikka mitä, mutta näistä aloitimme. Kiitos kovasti kummallekin, oli todella rentouttavaa ja mukavaa puuhaa!

Paidat kävimme ostamassa halpaketjusta, jotta ei ottaisi päähän mahdolliset pieleen menneet tuotokset kovin. Onneksi mitään suurempia kommelluksia ei käynyt, mitä nyt Paulan tyynyliina näytti verenroiskeiselta rievulta. Kas kummaa tämä työ ei päätynyt kuvaksi blogiin asti.

Kaksipuoleinen essu koululaiselle vanhasta lakanasta

2010-11-06T05:44:00.000-07:00

Olen viime kesänä tehnyt monta essua pienimmälle, ja nämä nähtyään keskimmäinen toivoi itselleen myös omaa. Kaapista löytyi 80-luvun lakanasetti, joka alkoi olla jo luonnollisen käyttöikänsä päässä (vaatimattomasti 30 vuoden jälkeen!).

Koska neidillekin kangasvalinta sopi, laitoimme Suuren Käsityön kaavat jälleen kerran käyttöön ja leikkasimme kaksinkertaisesta kangasta osat. Lisäksi tein kummallekin puolelle taskut ja niihin muffinsiapplikaatiot. Kohovärillä saatiin vielä nimikoitua essu siististi.

Ohje: Suuri Käsityölehti 2/2009, tunikaessu.

Harmaan kaulaliinan tuunaus virkatuilla kukilla

2010-10-31T04:45:00.000-07:00

Löysin talvivaatevarastoja läpikäydessäni ihan tylsän näköisen, monta talvea unohtuneena olleen kaulaliinan. Hetken mietin, että nakkaan rievun muiden poisheitettävien tavoin kierrätykseen, kunnes tulin ajatelleeksi ettei tähän tarvitsisi kovin paljoan tarmoaan laittaa ja tästä saisi suloisen slaavilaistyyppisten kukkakoristellun kaulaliinan.

Villalangalla on helppo kirjoa, etenkin kun ei ole niin nuukaa kuinka pikkutarkasti silmukat asettuvat. Lopputulos on piristivä väripilkku muuten harmaassa liinassa.

Ohje: virkkaa ketjua vihreällä langalla 50 cm ja ompele tavallisella harmaalla ompelulangalla kaulaliinaan kiinni pienin pistoin. Harmaa kukka: 1. kerros: 9 kjs, tee lenkiksi 1 ps:lla, 2. kerros: 7 kjs kiinni renkaaseen, toista kaksi kertaa (yhteensä kolme terälehteä), punainen hede: 4 kjs ja 1 ps.
Punainen kukka: 11 kjs, tee lenkiksi 1 ps:lla, 2. kerros: 10 pylvästä, käänny, 3. kerros, 9 kjs, kiinnitä joka toiseen s:aan, toista 4 kertaa (yhteensä viisi terälehteä), käänny 4. kerros: 4 ks, tee nirkko 3 kjs:lla, 4 ks, toista 4 kertaa myös muilla terälehdillä. Ompele kukat samoin harmaalla ompelulangalla kiinni pienin pistoin.

Torkkupeitto

2010-10-27T09:24:00.000-07:00

Pyysin äitiäni tekemään meidän perheen sohvalle torkkupeiton ja näin ihana siitä tuli. Kiitos, äiti!

Napeista rintakoru

2010-10-23T23:01:00.000-07:00

Jouduin korjaamaan jo kolmatta kertaa aiemmin tekemääni mustavalkoista kaulakorua. Ensimmäisellä kerralla tein sen nailoniin, ja putkihelmet nikersivät sen poikki melkein heti.

Toisen kerran tein sen rautalankaan ja ajattelin että nyt pysyy! Ei pitänyt paikkaansa, vaan voiton veivät terävät lasiset putkihelmet ja kaulakoru ripsahti rikki näyttävästi kävellessäni työpaikallani käytävää pitkin.

Keräsin helmet talteen ja nyt laitoin siihen vaijerin langaksi. Toivottavasti tämä oli sitten se kolmas toden kertova kerta, enkä joudun pelastelemaan helmiä lattialta kertaakaan.

Korjatessani kaulakorua vaijeriin osa napeista ei enää mennytkään koruun nätisti mukaan, siksi nappeja jäi yli. Tässä pitää antaa kunnia sille, jolle se kuuluu, sillä 8-vuotias tyttäreni totesi minulle, että tee äiti näistä rintakoru. Tässä se nyt sitten on: korjatun kaulakorun sivutuotteena tehty rintakoru!

Henkilökorttiketjuja

2010-10-16T08:56:00.000-07:00

Me, joita on raskautettu töissä henkilökortilla, kuljemme töissä kortti kaulassa mustan nauhan kera. Mutta ei enää, sillä näiden kaulanauhojen kanssa kelpaa töissä elvistellä!

Annukan kanssa teimme henkilökorttiketjut töihin, yhden nauhan pituus on 90 cm ja ketjun päähän voi kiinnittää pikalukon tai nipistimen pitämään korttia paikallaan. Kovin raskasta lastia (puhelin tai avaimet) tähän ei kannata laittaa killumaan, sillä helminauha tuntuu ilkeältä ihoa vasten jos tavaraa roikkuu päässä paljon.

Näitähän voisi tehdä pukinkonttiin, jos vain sattuu tietämään käyttääkö kaverikin töissä henkilö/kulkukorttia. Eiköhän sellainen ole jo melkein joka firmalla käytössä.

Paulan vaaleanvihreän kaulanauhan päässä on pieni laukkumaskotti.

Annukka laittoi ketjun päähän kristallin. Hauska idea, jolla varmasti erottuu muista!

Annukka valitsi mahdollisimman neutraalit värit nauhaansa, jotta jokainen työasu käy sävyiltään koruun.

Paulan toinen ketju on koottu sinisistä ja oransseista kivihelmistä.

Ohje: Ketjut on tehty vaijeriin ja siksi niskassa on myös lukko. Lukko laitettiin jotta jos kävisi niin ikävästi että kortti jäisi johonkin kiinni niin käyttäjä ei joutuisi ihan pulaan. Lukot on kiinnitetty stoppareilla ja toisessa päässä on lenkki pikalukkoa varten.

Nuppineulatyynytalo Cath Kidstonin naapuriin

2010-10-11T09:23:00.000-07:00

Nyt sitten Lidlistä ostamani huopa otti ja loppui, mutta vielä tällaisen naapuritalon pääsin tekemään edellisen talon mallilla. Näiden tekemisestä tuli sama fiilis kun lapsena kun värittelin värityskirjoja.

Ihan varmasti ostan tätä huopaa lisää, jos vain kaupasta löydän, ja teen vaikka joulukuuseen koristeita samalla tavalla. Oli tämä niin virkistävää!

Musta huopahattu virkatulla napilla

2010-10-09T08:57:00.000-07:00

Tein äidilleni hitusen myöhästyneeksi äitienpäivälahjaksi huopahatun. Koska hattu oli minusta aivan mainio, niin tein samanlaisen, mutta vain mustan, itsellenikin!

Tämä ohje olikin yllättäen myös viimeisimmässä (10/2010) Suuressa Käsityölehdessä ja sieltä nappasinkin tuon ohjeen napin päällystämisestä virkkaamalla. Nyt hatun nappi on yhtä iloisen värinen kuin kaulaliinakin, joten talvi saa puolestani nyt tulla!